Talous- ja elinkeinoelämä

Talouspolitiikan tavoitteena tulee olla korkea työllisyys, ylijäämäinen vaihtotase ja valtiontalouden tasapaino. Valtionvelkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen tulee alentaa. Alhainen inflaatio ja suomalaisten tuotteiden hyvä kilpailukyky ovat edellytyksiä elinvoimaiselle kansantaloudelle.

Jotta koko Euroopan unionin talous voi kehittyä myönteisesti ja valuuttaunioni toimia moitteettomasti, on kaikkien jäsenmaiden huolehdittava omasta taloudestaan. Kasvu- ja vakaussopimuksen ehdoista on pidettävä kiinni. Rahapolitiikkaa euromaissa hoitavan Euroopan keskuspankin tulee olla poliittisesti sitoutumaton ja keskittyä taistelemaan inflaatiota vastaan.

Talous on maailmankaupan vapautumisen ja kehittyvien väkirikkaiden maiden teollistumisen myötä kansainvälistynyt entisestään. Globalisaatio luo uudenlaista keskinäistä riippuvuutta ja uusia haasteita. Suomen talous on vientivetoisena erityisen riippuvainen globaalista taloudesta. Suomalaisten omistuksessa olleista suurista yrityksistä merkittävä osa on myyty ulkomaisille sijoittajille viime vuosikymmenten aikana. Kotimaassa toimivien yritysten ja kotimaisen omistuksen säilymisen ja vahvistumisen edellytyksiä on parannettava. Suomi tarvitsee kipeästi sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Muun muassa työeläkevaroja tulee sijoittaa pääosin kotimaisten yritysten kehittämiseen. Kotimaista säästämistä on kannustettava.

Suomalaisomisteisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä on kehitettävä entistä enemmän vientiin suuntautuneita kansainvälisiä yrityksiä, joiden kasvumahdollisuudet tulee täysin hyödyntää. Julkisrahoitteista vienninedistämistoimintaa harjoittavien organisaatioiden tulee toimia tehokkaasti yhdessä, jotta kokonaisviennin bruttokansantuoteosuutta voitaisiin nostaa merkittävästi. Erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sekä palveluviennin osuutta kokonaisviennistä on kasvatettava. Vienninkehittämispalveluiden tulee muodostaa yritysten kannalta saumaton ja kattava kokonaisuus.

Viennin ohella tarvitaan kotimarkkinatuotannon ja erityisesti monipuolisen palvelutuotannon kehittämistä. Suomen tulee muuttua yhä enemmän palveluyhteiskunnaksi, jossa kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Palvelusektorin laajentuminen ja sen tuottavuuden parantaminen on tärkeää.

Tutkimus- ja tuotekehitysrahoitusta tulee kasvattaa ja kannustaa yritysten innovaatiotoimintaa. Elinkeinoelämän on tehostettava yhteistyötä korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa. Pienenä maana Suomen tulee perustaa menestyksensä yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Luovat keksinnöt saadaan hyödynnetyiksi, kun löydetään sopivat yhteistyökumppanit.

Jotta monet erilaiset elinkeinopoliittiset ohjelmat voitaisiin koota yhteiseksi näkemykseksi ja toimintalinjaksi tarvitaan poikkihallinnollinen elinkeinopoliittinen strategia. Valtion yritystukia välittävien organisaatioiden yhteistoimintaa on lisättävä ja näiden hallinnon päällekkäisyyttä purettava. Rahoitusjärjestelmät ovat keskeisiä yritysten perustamisessa ja kasvussa. Niitä on valvottava hyvin sekä huolehdittava riittävistä vakuuksista ja vastuista. Vakuutus- ja riskirahoitusmahdollisuuksia tulee kehittää ja huolehtia yritysten mahdollisuuksista rahoitusrakenteensa vahvistamiseksi.

Valtion omistajapolitiikan linjauksissa on korostettava hyvää työnantajapolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta. Uusien valtionyhtiöiden perustaminen tai vanhojen yksityistäminen on tehtävä harkitusti niin, että peruspalvelujen saatavuus ja terve kilpailu turvataan. Julkisen omistuksen myynnistä saatuja tuloja tulee käyttää elinkeinoelämän edellytysten välittömään parantamiseen, tuottavan infrastruktuurin, kuten liikenneväylien rakentamiseen ja valtion velan lyhentämiseen.

Takaisin