Mitä tarkoitetaan kristillisdemokratialla

" Ihmisen oikeamielisyyden taju tekee demokratian mahdolliseksi, mutta hänen taipumuksensa vastakkaiseen suuntaan tekee demokratian välttämättömäksi"

Reinhold Niebuhr s. 1892

Kristillisyys ja demokratia

Kristillisdemokratia on nimi poliittiselle liikkeelle, jonka lähtökohtana on kristillinen ihmiskäsitys ja kristillinen maailmankatsomus ja jonka käytännöllisenä tavoitteena on kehittää yhteiskuntaa kristillisiin arvoihin perustuvana vapaana demokratiana. Kristillisdemokratialle on vierasta kaikki pyrkimykset ihmisten vapautta rajoittavaan totalitaariseen valtioon. Demokratiassa toteutuu parhaalla tavalla ihmisen oikea olemus; vastuu ja vapaus. " Yksi ihminen, yksi ääni " -periaate perustuu ihmisten tasavertaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Pohjoismainen kristillisdemokratia

Kristillisdemokratia kuuluu erityisesti Skandinaviassa poliittisesti keskiryhmiin perinteisen vasemmiston ja oikeiston välimaastoon. Vaikka se on sitoutunut perinteisiin arvoihin, se on käytännön politiikaltaan edistyksellinen ja uudistusmielinen. Se kannattaa sosiaalisesti, eettisesti ja ekologisesti hallittua markkinataloutta ja sosiaalisia uudistuksia, jotka edistävät ihmisten välisen tasa-arvon toteutumista. Yhteistä kristillisdmokraateille ovat ihmisarvon kunnioitus, vapaus ja vastuu, solidaarisuus, subsidiariteettiperiaate ja kansainvälinen globaali vastuu, rauha ja veljeys ihmisten välillä ja sosiaalinen näkökulma ( Kristendemokratiet på norsk 1999 ).

Kristillisdemokratia määritellään jäljempänä Norjan Krf:n esityksen mukaan.

• Pohjana ja inspiraationa on kristinusko ja Raamattu.
• Keskeinen lähtökohta on kristillinen ihmiskäsitys, josta nousee arvoperusta; ihmisarvo, lähimmäisenrakkaus, vastuu luomakunnasta ja kymmenen käskyn yleiseettinen perusta. Tämä arvopohja muodostaa kristillisdemokratian perusnäkemyksen.
• Kristillisdemokraattinen ideologia perustuu edellä mainitulle perusarvopohjalle. Ideologian keskeiset käsitteet ovat perusarvojen lisäksi personalismi, luonnonoikeus, perhe ja muu kansalais-yhteiskunta, subsidiariteettiperiaate, solidaarisuusperiaate, vapaus ja vastuu. Ideologisen tason hahmottaminen on erityisen tärkeää keskustelussa eri puolueiden välillä.
• Poliittisessa keskustelussa otetaan konkreettisella tasolla kantaa kaikkiin erilaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Peruskäsitteet

Eettinen perusintressi

Kristillisdemokraateille yhteistä on eettinen perusintressi siinä missä yleensä taloudelliset intressit kokoavat ihmisiä tiettyyn poliittiseen liikkeeseen. Kristillisdemokratian perustehtävä on kristillisen lähimmäisyyden ja päätöksenteon läheisyysperiaatteen konkretisoiminen.

Kristillisdemokratian keskipisteessä on ihminen. Ihmisarvo, ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa, rauhan ja sovinnon edistäminen ja maapallon luonnon, koko luomakunnan varjeleminen ovat keskeisiä teemoja kristillisdemokraateille.

Kristillinen ihmiskäsitys

Kristillisdemokratia erottuu muista poliittisista ideologioista ennen kaikkea kristillisen ihmiskäsityksensä vuoksi. Kristillinen usko ja Raamattu on kristillisdemokraateille poliittisen toiminnan inspiraatio. Kristillisdemokratia on aate, jossa korostetaan yksilön vastuuta paitsi itsestään ja lähimmäisistään, myös vastuuta Jumalan edessä ( Kristillisen liiton periaateohjelma s.2, Christlich Demokratische Union Deutschlands, periaateohjelma s.3 ). Se tunnustaa ihmisen epätäydellisyyden ja samoin myös politiikan mahdollisuuksien rajat. Kristillinen politiikka on yhtä epätäydellistä kuin kaikki muukin inhimillinen toiminta. Se on tarpeellista kuitenkin siksi, että sen kautta kristityt voivat käytännössä toteuttaa lähimmäisyyttä, edistää oikeudenmukaisuutta ja lähimmäisen rakastamista yhteiskunnassa.

Kristillinen aatepolitiikka, kristillisdemokratia ei merkitse ihmisten pakottamista taipumaan kristillisiin normeihin, vaan se kunnioittaa yksilön vapautta ( Marthinussen 1966 ). Ihminen on valinnoistaan vastuussa viime kädessä Jumalan edessä.

Personalismi

Personalismi on käsite, joka erottaa kristillisdemokraattisen ajattelun individualismista ja kollektivismista. Personalismi ilmaisee, että kristillisdemokratia perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen, loukkaamattomaan ja yhtäläiseen ihmisarvoon ja yksilöllisyyteen, joka lähtee luomisesta.

Personalismi korostaa ihmistä kokonaisuutena, ihminen on fyysinen ja hengellinen, yksilöllinen ja yhteisöllinen kokonaisuus. Liberalismi ja sosialismi korostavat materiaalista näkemystä. Niissä ihminen on joko toisista riippumaton ja vapaa hankkimaan hyvinvointinsa avoimilta markkinoilta (liberalismi) tai yhteiskuntansa "tuote", jäsen, joka hyödyttää yhteisöään (sosialismi).

Kristilliseen ihmiskuvaan kuuluu myös huolenpito toisista ihmisistä, kristillinen sosiaalietiikka. Pohjoismaissa kristillisdemokraattinen sosiaalietiikka perustuu hyvinvointiyhteiskunnan malliin, jossa valtio lähinnä verotuksen avulla hoitaa tiettyjä hyvinvointipalveluja. Kristillisdemokraatit korostavat kuitenkin erilaisten vaihtoehtojen tarpeellisuutta. Hyvinvointipalvelujen rinnalla halutaan tukea taloudellisesti myös kotona tapahtuvia hoitomuotoja ja kannustaa perheiden huolenpitoa läheisistään.

Puolueiden ideologiat eivät kuitenkaan aina ole täysin puhdaspiirteisiä. Niissä on usein aineksia, jotka ovat yhteisiä toisten poliittisten suuntauksien ja ideologioiden kanssa. Kristillisdemokraattien omaleimaisuus on kuitenkin sen ihmiskäsityksessä, joka poikkeaa muiden puolueiden näkemyksistä korostaessaan ihmisen hengellistä ulottuvuutta.

Vapaus ja vastuu

Kristillisdemokratiassa personalismi korostaa ihmisen yksilöllistä vapautta, jonka parina on vastuu. Vapaus, joka kuuluu itselle, suodaan myös toisille. Kenenkään vapaus ei saa rajoittaa toisen yksilön vapautta. Vapaus merkitsee kristillisessä käsityksessä vastuuta Jumalan edessä, vastuuta itsellemme ja muille ihmisille.Vastuumme koskee myös luontoa ja ympäristöä.

Luonnonoikeus

Kristillisestä ihmiskäsityksestä nousee myös luonnonoikeuden käsite. Tämä ajattelu on monille eri kulttuureille yhteistä. Luonnonoikeusajattelu lähtee siitä, että ihmisellä on olemassa tiettyjä universaaleja, luonnollisia oikeuksia olemassaolonsa perusteella. Puhutaan "luontoon ja ihmiseen kirjoitetusta" moraalilaista, jonka jokainen ihminen tiedostaa ja kykenee tunnistamaan. Luonnonoikeusajattelu on useiden maiden perustuslakien perustana samoin kuin sotienjälkeisen ihmisoikeusliikkeen lähtökohta.

Kestävä kehitys

Kestävän kehityksen periaate on keskeinen osa kristillisdemokraattista ajattelua, koska luonnon ja ympäristön arvo perustuu Jumalan luomistyöhön. Kestävä kehitys edellyttää kokonaisvaltaista yksilötasolla toteutuvaa asennoitumistapaa, se on osa kristillistä elämäntapaa. Taloudellista hyvinvointia ei voida kasvattaa luonnon ja ympäristön kustannuksella. Julkisella vallalla on siksi oikeus ja velvollisuus ohjata yhteiskunnan kehitystä ympäristön kannalta tasapainoiseen suuntaan.

Autonomia ja yhteisöllisyys

Kristillisdemokratia näkee yhteiskunnan kehityksen olevan seurausta ihmisen sosiaalisesta luonteesta. Ihminen toimii vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kristillisdemokraateille yhteiskunta on enemmän yhteisöllinen organismi kuin poliittinen järjestelmä. Suhtautuminen vallankäyttöön pohjaa sekin kristilliseen ihmiskäsitykseen, ihminen on langennut ja epätäydellinen ( vrt usko rajattomaan henkiseen kasvuun). Politiikka, kuten mikään inhimillinen toiminta ei voi olla täydellistä ja totaalista: "Ei niin pientä valtaa, ettei samalla vallan väärinkäyttöä".

Perhe on koko yhteisön ydin. Perhe on universaali ja luonnollinen instituutio kaikissa yhteiskunnissa. Perhe ei siten ole vain kristillinen instituutio.Perheen lisäksi yhteiskunnassa toimii kansalaisyhteiskunta, erilaiset organisaatiot ja yhteisöt. Valtio tulee järjestyksessä toimijana viimeiseksi, yhteiskuntaa rakennetaan siten alhaalta ylöspäin.

Perhe on kristillisdemokraattisessa yhteiskuntanäkemyksessä keskeisessä asemassa. Perhe on ensimmäinen yhteisö, johon ihminen kasvaa, ja josta käsin luodaan suhteet muuhun yhteisöön. Perheelle kuuluu lasten kasvattaminen ja lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista päättäminen.

Subsidiariteettiperiaate

Subsidiariteetti- eli läheisyysperiaate on kuulunut Kristillisen liiton ajatteluun aikaisemminkin, vaikka sillä ei ole ollut tätä nimeä. Subsidiariteettiperiaatteessa on kysymys yhteiskunnan valtasuhteista. Keskeistä siinä on, että valtio tukee luonnollisia toimijoita, kansalaisyhteiskuntaa ja yksilöiden oikeuksia.

Subsidium tarkoittaa tukea. Perheitä on esimerkiksi tuettava siinä määrin, kun ne apua tarvitsevat. Perhe eivätkä muutkaan yhteisöt saa olla politiikan välikappaleita. Jatkuvasti lisääntyvä ammatillisuus ei saa uhata esim. perheen luonnollista tehtävää, lasten hoitamista ja kasvattamista.

Kristillisdemokraateille yhteiskunta on kokonaisuus, joka muodostuu erilaisista toimijoista. Perusnäkemys on että valta kuuluu pienimmälle yksikölle, yksilölle ja perheelle ja sitä kautta kansalaisyhteiskunnalle. Valtaa siirretään ylemmälle tasolle siksi, että joidenkin asioiden hoitaminen keskitetysti on kokonaisuuden kannalta toimivampaa. Monien asioiden hoitoa ei myöskään voi enää rajoittaa kansalliselle tasolle. Asioita on ratkaistava kansainvälisen yhteistyön avulla. Tämä on viime kädessä myös yksilöiden ja perheiden etu.

Monet mieltävät politiikan tiettyjen ryhmien ja yksilöiden intressipiiriksi, alueeksi, jolla jokainen yrittää varjella omia etujaan ja saavuttaa etuja edustamalleen taholle yhä enemmän. Kristillisdemokraattinen ajattelu on erilainen vaihtoehto tälle intressitaistelumallille.

Solidaarisuusperiaate

Solidaarisuus merkitsee kristillisdemokraateille yhtäläistä oikeutta hyvinvointiin. Vastuu heikommista yhteisön jäsenistä on yhteinen. Tämä vastuu toimii niin kansallisesti eri väestöryhmien välillä kuin kansainvälisesti eri maiden välilläkin. Se ulottuu myös tuleviin sukupolviin ja heidän mahdollisuuksiensa varjelemiseen ja edistämiseen.

Tasapaino subsidiariteetin ja solidaarisuuden välillä

Subsidiariteettiperiaate tulee nähdä suhteessa solidaarisuus-periaatteeseen ja tasapainossa sen kanssa. Nämä periaatteet yhdessä muodostavat kehyksen yksilön, perheen, kansalaisyhteiskunnan ja valtion ympärille.

Takaisin