31.10.2008 16:31
Olen kirjoittanut vastoin aiempia tapojani blogia harvakseltaan – tarkoitus on palata päivittäiseen kirjoittamiseen aloitettuani täysipäiväisen työn sairauslomani päätyttyä. Kunnallisvaaleissa menimme askeleen eteenpäin – pieni voitto viime kerran vaaleihin nähden oli kovassa kilpailutilanteessa saavutus, johon voi olla tyytyväinen. Matkimatta Juttaa haluan vielä kiittää kaikkia ehdokkaita, tukijoitamme ja äänestäjiä. Riihimäellä joukkueemme teki hienon tuloksen lisäten kannatusta ja paikkoja. Oma äänimääräni ylsi peräti kaupungin kärkisijalle – kiitos luottamuksesta! Saara nousi myös ensi yrittämällä valtuustoon ja on täynnä intoa aloittamaan luottamustehtävän.
Puhemies Sauli Niinistö on tällä viikolla yrittänyt puhua järkeä hallitukselle. Niinistö vaati arvioimaan ensi vuodelle aiottuja tuloverokevennyksiä uudestaan. Perustelut olivat johdonmukaiset. Tuloveroalennus ei ole paras talouden elvyttäjä. Veronkevennysten dynaaminen, elvyttävä vaikutus on 25–30 prosenttia veronkevennysten määrästä, mutta voidaan puhemiehen sanoin kysyä, toimiiko dynamiikka tämänkään vertaa nykyisessä taloustilanteessa.
Niinistö myös ehdotti verokevennysten kohdentamista toisin nostamalla esiin lapsiperheet kohderyhmänä. Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa toimitaan juuri näin – me suuntaisimme verokevennysvaran lapsivähennyksiin, joiden kautta ostovoima suuntautuisi tehokkaimmin kotimaiseen kulutukseen. Lisäksi hyvinvointipalveluihin, ennen muuta kansanterveyteen panostaminen tulee ymmärtää elvyttävänä investointina. Palvelujen kautta raha kiertää tehokkaasti kotimaiseen kulutukseen ja samalla saadaan terveys- ja hyvinvointihyötyjä tulevaisuuteen.
26.10.2008 16:00
Tänään pääsin ilokseni ensimmäisen kerran sitten sairastumiseni kirkkoon perheen kanssa. Paikallaan pitkään istuminen on edelleen hankalaa ja liikkuessa joudun enimmäkseen vielä käyttämään kyynärsauvoja. Eilen kävin kahden nuorimman tyttäreni kanssa Riihimäen teatterissa katsomassa Reino Helismaan elämästä tehtyä musikaalia ”Päivän säde, minä ja menninkäinen”. Rillumarei-musiikista koostuva esitys oli ihan hauskaa, sopivan kepeää seurattavaa, mutta jouduimme lähtemään väliajalta kotiin selkävaivani takia. Mutta jatkuvasti mennään eteenpäin.
Olen kohta lähdössä Ylen Isoon Pajaan seuraamaan kunnallisvaalien tuloslaskentaa. Myöhemmin illalla pääsen omieni joukkoon puolueemme vaalivalvojaisiin.
Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat panneet itsensä likoon puolueemme vaalityössä. Erityinen kiitos kuuluu vaalityötä johtaneelle puoluesihteerille Sari Essayahille. Vaalit ovat joukkuepeli, jossa jokaisen ehdokkaan ja tukihenkilön panos on tärkeä. Kaikki eivät tule valituksi valtuustoihin, mutta koko joukkuetta tarvitaan tuomaan tavoitteillemme uskottavuutta. Se luottamus, joka tänä iltana mitataan puolueellemme, on kaikkien ehdokkaittemme ansiota. Tulevalla valtuustokaudella tarvitaan jokaisen panosta. On tärkeää, että nyt valitut valtuutetut eivät jää yksin kantamaan vastuutaan, vaan että voimme yhdessä jakaa tehtäviä ja haasteita. Sen poliittisen luottamuksen turvin, jonka tänä iltana saamme, rakennamme yhdessä kotiseutujamme kestävien ja ajattomien kristillisen arvojen perustalle. Sain eilen yhdeltä ehdokkaaltamme viestin, jossa hän kertoi, kuinka nyt vaalityön päätyttyä on perhosia vatsassa, mutta samalla totesi: ”Käy kuinka käy, mutta uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa!”
25.10.2008 16:14
Kotiuduin juuri viimeisen kuntavaalikampanjapäivän kierrokselta. Riihimäellä, Itäkeskuksessa, Vantaan Myyrmäessä sekä Espoon Isossa Omenassa juttuseuraa riitti. Ehdokkaitten tunnelma oli iloinen ja innostunut. Toivon sydämestäni, että suomalaiset osaisivat viisaasti valita näiden upeitten ehdokkaittemme joukosta oman edustajansa. Olen itse ehdolla Riihimäellä, numerolla 166 ja nöyrästi toivon jatkopestiä paikallisten asioiden hoitamiseen. Kukaan ei ole itsestään selvä läpimenijä. Ilman ääniä ei vahvana pidetty ehdokaskaan pääse läpi.
23.10.2008 13:32
Vaalirahoituskeskustelussa viime keväänä nostettiin esiin toive, että ehdokkaat julkaisivat jo ennen vaaleja rahoittajansa, tulonsa ja menonsa. Uskon, että tässä vaiheessa kunnallisvaaliehdokkaat sen hyvin jo pystyisivät tekemään. Itse varasin juuri äsken viimeisen vaalimainoksen lehteen.
Julkaisen siis tämänhetkisen ja näillä näkymin lopullisen vaalirahoitukseni. Henkilökohtainen vaalimainontani koostuu pelkästään lehti-ilmoituksista paikallislehdissä ja laskua on kertynyt 761,80 euroa. Laskut eivät ole tulleet, joten pientä heittoa tuohon summaan voi tulla. Maksan joka tapauksessa kaiken omista varoistani. Ulkopuolisia rahoittajia ei ole. Paikallisosastomme kustantaa muutaman yhteisen mainoksen. Riihimäen paikallisosaston rahoitus koostuu jäsenten ja luottamushenkilöiden maksuista ja ehdokasmaksuista.
Äänestäjien kannalta on tärkeää, että jo ennen vaaleja niin vaalirahoittajat kuin mahdolliset sidonnaisuudet ovat julkisessa tiedossa. Esimerkiksi tulevat kaavoitusratkaisut ovat sellaisia, joissa mahdollisten osuusliikkeiden tai muiden yritysten hallintojäsenyydet on hyvä olla valitsijoiden tiedossa. Itselläni ei tällaisia sidonnaisuuksia ole.
19.10.2008 16:13
Uutiset kertovat, että Oulun koululaisille ja opettajille annetaan laajaa kriisiapua eilisen opettajaperheen surman jälkeen. Siihen on varmasti erityinen tarve. Surmansa saaneiden koululuokissa ollaan vaikean paikan edessä. Miten eskari- tai ala-asteikäiselle ylipäänsä voi tekoa selittää, kun sitä on aikuisenkin mahdoton ymmärtää eikä tietoa tapahtumien syistä vielä ole? Totuuden kertomistakaan ei voi välttää, sillä osa lapsista on varmasti kuullut asiasta kotonaan ja juttu leviää lasten keskuudessa.
Lapselle erityisen järkyttävää on, että lapsista isänä ja opettajana huolta pitävä henkilö on tehnyt tällaisen teon. Eniten mietinkin kuolleen opettajaisän koululuokkaa – miten heidän perusturvallisuutensa palautetaan?
Tämä tragedia koskettaa Oulua laajemminkin kouluyhteisöä, sillä asiasta on uutisoitu laajasti. Omassa perheessäni olin helpottunut siitä, että nuorin, ala-asteikäinen lapsemme ei sattunut iltauutisten aikaan television ääreen. Todennäköisesti meidänkin perheessä joudumme kuitenkin asiasta vielä keskustelemaan. Ala-asteikäisten hereillä oloaikana lähetettävissä uutisissa tulisi huomioida lapsikatsojat - yksityiskohtia teosta on tarpeetonta enää kerrata. Toivoisin myös sitä, että iltapäivälehdet jättäisivät tällä kertaa rajut lööpit pois. Koululaisten ei tarvitse törmätä kaupan kassalla uutisiin, jossa kerrotaan opettajaisän perhesurmasta. Lööppiin riittäisi se, että Oulussa surraan.
15.10.2008 12:54
Tänään alkaa kuntavaalien ennakkoäänestys. Perheestämme peräti kolme kristillisdemokraattia on tällä kertaa ehdolla kotikaupunkinsa päättäjäksi. Abiturientti Saara Räsänen (18v) pyrkii Riihimäen valtuustoon numerolla 167 ja hammaslääketiedettä opiskeleva Sakari Räsänen (20v) on ehdolla uuden kotikaupunkinsa Helsingin kaupunginvaltuustoon numerolla 321. Minut valittiin ensimmäisen kerran valtuustoon vuonna -92. Arvostan yhä enemmän paikallisen tason päätöksen tekoa. Kunnallispolitiikassa voi olla konkreettisesti vaikuttamassa omaan asuinympäristöön, lasten kouluoloihin, paikkakunnan turvallisuuteen ja henkiseen ilmapiiriin. Siksi jatkan mielelläni työtä Riihimäen menestykseksi, jos kuntalaiset antavat minulle siihen valtakirjan. Oma numeroni on 166.
Kunnallisvaaleissa puolueet ovat etsineet yhdellä sanalla profiiliaan. Unelma, toivo, koti, rohkeus ja oikeudenmukaisuus ovat kaikki hyviä sanoja, jotka voisivat olla myös meidän käytössämme. Kristillisdemokraatit ovat sitoutuneet nostamaan terveyspalveluiden turvaamisen tulevan kunnallisvaalikauden ykköstavoitteeksi. Tavoitteenamme on terve ja menestyvä kotikunta. Näissä vaaleissa Kristillisdemokraatit ovat terveyspuolue.
Reilu vuosi sitten eduskuntavaaleissa terveys- ja vanhuspalvelujen parantaminen nousi vaalien ja vaalilupausten kärkiteemaksi. Hallitusohjelmassa ja valtiontalouden kehyksissä nämä lupaukset eivät näy millään tavoin. Viimeinen niitti pettymysten sarjassa oli ensi vuoden budjetti, jossa ongelma edelleen jätetään ratkaisematta. Kolme suurta puoluetta – keskusta, kokoomus ja demarit ovat vuorotellen kantaneet hallitusvastuuta. Vaalilupaukset on toistuvasti petetty. Nyt on vihdoin aika nostaa päätöksenteon kärkeen ne asiat, jotka ovat kansalaisille tärkeimpiä.
Vaalitulos ratkaisee valtuustojen arvomaailman, mutta se on myös viesti poliittiselle eliitille. Kunnallisvaaleissa kansalaisilla on mahdollisuus osoittaa tyytymättömyytensä ja vaihtaa politiikan suuntaa. Siksi yllytän äänestäjiä hylkäämään suuret puolueet ja antamaan äänensä kristillisdemokraateille. Meillä on 1921 hyvää, välittämiseen sitoutunutta vaihtoehtoa tarjolla. Terveyspuolueen vaalivoitto kunnallisvaaleissa pakottaisi hallituspuolueet tarkistamaan kurssiaan ja nostamaan terveyspolitiikan painoarvoa.
Kuntoudun päivä päivältä selkäleikkauksesta ja iskiashermon tulehduksesta. Eilen osallistuin välikysymysistuntoon ja olen iloinnut siitä, miten hyvin jaksoin tehtäväni hoitaa. Sairauslomani jatkuu 2.11 saakka, mutta minulla on lupa tehdä töitä jaksamisen ja kipujen rajoissa. Yritän päivä päivältä lisätä liikkumista ja aion tällä ja ensi viikolla osallistua jo osittain eduskuntatyöhön. Eduskuntatyö – varsinkin näinä päivinä – on sananmukaisesti täysipäiväistä. Se ei rajoitu kahdeksaan työtuntiin, vaan vie ajan aamusta iltaan. Sohvalla makailuun tai edes ruokatunnin pitämiseen päivän aikana ei tavallisesti aikaa liikene. Selkävaivaiselle varsinkin valiokuntatyö on haasteellista, tuolissa pitäisi pystyä istumaan kaksi tuntia paikallaan. Siksi en vielä ole täyspäiväkunnossa, mutta uskon jo parin viikon kuluttua olevani täydessä iskussa.
10.10.2008 18:42
Päivän loistouutinen on presidentti Ahtisaaren rauhanpalkinto. Viestitän hänelle sydämelliset onnittelut ansiosta, joka tuo kunniaa maallemme. Samalla ihmettelen Venäjän käyttäytymistä Nato-lähettiläänsä suulla. Onnittelujen sijaan naapurimaasta satelee katkeroituneita sadatteluja ”häpeällisestä” ratkaisusta. Tämä kertoo omaa syvää viestiään Venäjän asenneilmastosta.
Kahden päivän sisällä olen osallistunut kolmeen puoluejohtajalle tarkoitettuun vaalitenttiin - Huomenta Suomen, Yle radion sekä Hesarin. Helsingin Sanomien tenttijä Leif Salmen on taitava, persoonallinen ja älykäs haastattelija, mutta olin aika masentunut avatessani lehden tänä aamuna. Varsinaisesta haastattelusta kertovassa jutussa ei käsitelty lainkaan kuntavaaliteemoja – vain pienessä puhelinhaastatteluosiossa niitä luodattiin. Salmenin tentissä osa ajasta sentään käytettiin kuntavaaliasioihin, mutta niistä jutussa ei kerrottu lainkaan. Mielenkiinnolla seuraan, kohdellaanko samalla mitalla muitakin puoluejohtajia. Olisi reilua, että kaikki puoluejohtajat saisivat samalla tavoin mahdollisuuden puolustaa kuntavaaliteemojaan. Äänestäjien kannalta olisi myös tärkeää, että fokukseen nousisivat ne kysymykset, joista kunnallispolitiikassa päätetään.
Toissapäivänä kävin leikkauksen jälkitarkastuksessa. Sairauslomaani jatkettiin iskiashermotulehduksen vuoksi 2.11 saakka. Lääkärini vakuutti, että voin silti hoitaa tehtäviäni voimieni mukaan - kehoani kuunnellen. Hän myös oli varma, että tästä täysin paranen, kunhan jaksan kärsivällisesti kuntoutua. Sen vuoksi aion osallistua niin moneen vaalitenttiin ja -paneeliin kuin kykenen. Yritän tehdä pikapyrähdyksiä lähellä sijaitseviin vaalikampanjatilaisuuksiin. Tarkoitukseni on ensi viikolla osallistua istuntoon, jossa on käsiteltävänä kristillisdemokraattien aloitteesta syntynyt välikysymys. Täyspäiväisen eduskunta- ja puoluetyön pystyn luultavasti aloittamaan vasta sairauslomani päätyttyä. En pysty iskiassäryn vuoksi istumaan tai seisomaan pitkiä aikoja ja aika paljon joudun olemaan pitkälläni. Matkustamiseen tarvitsen autonkuljettajan, jotta voin olla lähes makuuasennossa kuljetuksen ajan.
Sairastamisessa on hyvätkin puolensa. Mieheni lähti eilen minulle kuljettajaksi aamuvarhaisella MTV 3:n vaalitenttiin. Terveenä olisin ilman muuta matkustanut junalla ja tällä kertaa juuttunut junaliikenteen lamauttaneeseen sumaan. Mietin, miten suora lähetysaika olisi edes hoidettu sellaisessa tilanteessa – viime hetkellä sijaisen saaminen olisi ollut ehkä mahdotonta. Lapset ovat myös kiitelleet sitä, että olen kotona, kun he tulevat koulusta. Äidillä on vuoteessa aikaa jutella ihan eri tavalla kuin kiireisenä työaikana.
07.10.2008 13:29
Sosiaali- ja terveysministeriöstä lupaillaan kehittää osasairauspäivärahaa vielä tänä syksynä annettavalla lakiesityksellä. Osasairauspäivärahaa koskeva nykylaki on ollut voimassa viime vuoden alusta lähtien. Ajatus siinä on hyvä – monenlaisista sairauksista toipuessa työhön palaaminen olisi mielekästä tapahtua asteittain, voimien ja kunnon mukaan. Raja täyden sairausloman ja täyspäiväisen työn välillä on monesti turhan jyrkkä.
Osasairauspäivärahaa on käytetty varsin vähän. Yleistymisen esteenä on pitkä karenssi. Työntekijän on oltava sairauspäivärahalla yhtäjaksoisesti vähintään 60 päivää ennen kuin osasairauspäiväraha voidaan myöntää. Pitkä sairausloma vaikeuttaa työhön paluuta varsinkin mielenterveydellisistä syistä sairastuneiden kohdalla. Olisi sekä työnantajan että työntekijän etu, että osittaistakin terveyttä ja työkykyä päästäisiin käyttämään ja hyödyntämään.
06.10.2008 20:21
Sairaalavuoteella kommunikaattorilla kirjoittamastani blogista on seurannut harmistuneita reaktioita todettuani, että lehtitietojen mukaan molemmat koulusurmaajat itse määrittelivät itsensä ateistiksi. Olen ollut lähes vuodepotilaana kolme viikkoa, enkä valitettavasti ole tätä ennen pystynyt seuraamaan keskustelua. Pahoittelen sitä, että blogistani syntyi väärinkäsityksiä. Toivon, että närkästyneet lukijat voisivat panna huolimattoman kirjoittamiseni sairauteni tiliin. En ajattele, että ateismi sinänsä johtaisi ihmisvihaan. Ateismi ei ole myöskään vastakohta lähimmäisenrakkaudelle. Moni ateisti on tunnettu hyväntekijä, joka kohtelee lähimmäisiään kunnioittavasti ja rakastavasti. Eri uskontojen edustajilta löytyy runsaasti esimerkkejä ihmisvihasta ja mielettömästä terrorismista. Ihmisvihan vastakohtana tarkoitin nimenomaan lähimmäisenrakkautta, joka on kristillisen uskon keskeinen opetus. Samalla tunnustan, että me kristityt olemme yhtä huonoja rakastamaan lähimmäisiä kuin muiden uskontojen edustajat tai ateistit. Kristillisen uskon ydin on armo, jota me lähimmäisenrakkautta laiminlyövät ihmiset tarvitsemme. Ehkä tässä tapauksessa pikemmin merkillepantavaa on se, että ääriuskonnollisen terrorismin kaltaista elämän tuhoamista voi löytyä myös ateistisen ääriajattelun pohjalta. Kouluampujia niin Suomessa kuin ulkomailla näyttää yhdistävän samankaltainen ideologia, johon liittyy ihmisviha, kokemus elämän tarkoituksettomuudesta – sekä näissä tapauksissa ateismi. Tämä ei ole oma havaintoni, vaan perustuu niin suomalaisessa kuin kansainvälisessä mediassa julkaistuihin lehtijuttuihin.
Olen tänään seurannut uutisia finanssikriisin iskeytymisestä Eurooppaan. Rahoitusmarkkinoiden häiriöihin ja ennen muuta reaalitalouden ongelmiin on syytä myös kansallisesti varautua. Tärkeät kauppakumppanimme Saksa, Venäjä ja Britannia ovat vakavissa vaikeuksissa, mikä heijastuu suomalaiseen vientiin ja työllisyyteen. Budjettia ja sen veroratkaisuja tulee korjata niin että yritysten toiminta ja velkaiset kotitaloudet turvataan. Suomen hallituksen on syytä varautua kotimaisen talouden taantumaan pikaisesti tukemalla kotimaisia yrityksiä, vahvistamalla aluepolitiikkaa ja nopeuttamalla julkisia investointeja, esimerkiksi rautatiehankkeita. Kansalaisten terveyden ja toimintakyvyn kohentaminen on kansantalouden kannalta myös tärkeää. Sen vuoksi terveydenhuoltoon panostaminen tulee myös nähdä julkisena investointina, joka kasvattaa maamme kilpailukykyä.
Maamme 25 000 euron talletussuoja on sinänsä kohtuullinen, eikä suomalaisiin pankkitalletuksiin ole näköpiirissä olevaa uhkaa. Mikäli markkinahäiriöitä alkaa ilmetä, myös talletussuojan korottamista on syytä harkita hyvissä ajoin markkinoiden rauhoittamiseksi. Ruotsi aikoo kaksinkertaistaa kaikkien pankkitalletusten suojan ja Tanska on luvannut suojata kaikki talletukset Saksan, Itävallan, Portugalin ja Irlannin mallin mukaan. Tässä tilanteessa olisi parasta, jos koko EU:n alueella päästäisiin yhteiseen sopimukseen talletussuojan tasosta – silloin mikään maa ei voisi vetää välistä.
03.10.2008 19:11
Käväisin tänään eduskunnassa, ensin puolen tunnin mittaisessa tiedotustilaisuudessa, jossa esittelin oppositiopuolueiden yhteisen välikysymyksen perusterveydenhuollon ahdingosta. Sen jälkeen kävin vielä täysistunnossa, jonka kesto oli noin viisi minuuttia. Kokonaisuudessaan kuvio oli hiukan koominen. Tänään vaihdoin ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon pyjaman jakkupukuun. Niilo, jota nimitän leikillisesti omaishoitajakseni, auttoi sukkahousut jalkaan ja kuskasi minut Riihimäeltä autossa makuuasennossa eduskuntatalon autoparkkiin, josta pääsin kätevästi hissien ja kyynärsauvojen kanssa ryhmähuoneen sohvalle makuuasentoon. Sen jälkeen haasteena oli pysyä puolen tunnin tiedotustilaisuus pystyasennossa. Paluumatkan taas makasin autossa. Merkillistä, miten tällainen rupeama voi vetää väsyneeksi – olen ollut sen jälkeen taas tyystin vuoteessa, tutuksi tullut hermosärky petikaverina.
Omasta itsepintaisesta halustani tälle reissulle kesken sairasloman lähdin. Lääkärini kanssa siitä keskustelin ja hän antoi luvan. Kolme viikkoa sitten laitoin alulle tämän välikysymyksen laatimisen. Ennätin alustavasti käydä oppositioryhmänjohtajien kanssa asiasta keskustelut juuri ennen sairaalaan joutumistani. Kauhajoen tragedia edelleen lykkäsi välikysymyksen toteutumista. Perusterveydenhuollon nostaminen kriisin partaalta on minulle tämän hetken sydämenasia – siksi halusin mukaan tämän päivän tilaisuuteen. Kun hallitus on jättänyt asian hoitamatta, opposition on tartuttava vahvimpaan keinoonsa.
Jotta kykenen osallistumaan täysipäiväisesti eduskuntatyöhön, muutaman ehdon pitää toteutua. Minun pitää pystyä istumaan, nousemaan junaan tai sitten ajamaan autolla töihin. Minun pitää myös jaksaa pysytellä pystyasennossa työpäivän ajan. Jonkinlaista kassiakin pitäisi pystyä kantamaan. Mikään näistä ehdoista ei vielä toteudu. Mutta olen iloinen, jos pystyn tässä vaiheessa pieniä pyrähdyksiä työhön tekemään. Itse asiassa työhön kuntoutumisen tulisi tapahtua yleisesti ottaen asteittain.
01.10.2008 11:13
Kirjoitan päiväkirjaani nyt harvakseltaan, sillä en vieläkään pysty olemaan kuin pieniä hetkiä pystyasennossa tai istuallaan. Tietokoneen kanssa vuoteella työskentelykin on hankalaa, sillä puoli-istuva asento on selälle pahaksi. Eduskuntatyöhön liittyviä tulosteita on nyt ollut aikaa lukea ja puhelimella olen hoidellut asioita.
Toipuminen tuntuu tukalan hitaalta, oikean alaraajan hermosärky on suurin riesa, joka vie välillä yöunet täysin ja vaihtelevasti kiusaa päivällä. Keskustelin eilen leikkaavan lääkärini kanssa, joka rohkaisi minua kärsivällisyyteen, sillä tällaisessa tapauksessa toipuminen vie aikaa. 95 % välilevytyristä paranee levolla ja kuntoutuksella ilman leikkausta, eikä leikkaukseen kannata näissä tapauksissa edes pyrkiä. Minun tapaukseni oli tällä kertaa toisenlainen. Lähes 20 vuotta selkäpotilaita leikannut kirurgini kertoi, että iskiashermoani painanut kappale oli suurimpia, ellei peräti suurin, mitä hän on edes nähnyt. Käytännössä koko välilevy kaikkine rustoineen oli tullut nikamien välistä ulos ja raastoi iskiashermon juurta. Tuo kappale eli ”sekvesteri” oli vain pienellä kannaksella enää kiinni alkuperäiseen paikkaansa. Siksi jämähdin kerralla kivuliaaksi vuodepotilaaksi. Viikon aikana ennen leikkausta iskiashermo ennätti vaurioitua niin että se oli turvonnut ja on edelleen tulehtunut. Ilman leikkausta tällainen tyrä olisi tuskin koskaan parantunut – olisin saattanut jäädä aivan pysyvästi invalidiksi. Vauriot kyllä korjaantuvat, mutta se vie aikaa. Lääkearsenaalini on melkoinen – hermotulehduksen nopeutukseksi syön myös kortisonikuuria kipulääkkeiden ohella.
Totean vielä sen, että mitään erityiskohtelua en ”asemani” vuoksi saanut – minut hoidettiin ja leikattiin aivan tavanomaisten julkisen terveydenhuollon periaatteiden mukaan.
Haluan kertoa tämän avoimesti, sillä olen joutunut niin monta tilaisuutta ja tärkeitä työtehtäviä perumaan. Työtoverini puolueessa ja eduskuntaryhmässä ovat joutuneet kantamaan minun taakkaani omien töittensä lisäksi kiireisenä vaalienalusaikana. Sairauslomani on kirjoitettu 19.10 saakka. Minulla olisi valtava polte päästä työhöni eduskuntaan ja ennen muuta kuntavaalikampanjointiin. Senkin kerron, että lääkärini ei ole kieltänyt minua osallistumasta osittain työtehtäviin, jos voimat tuntuvat riittävän. Elän nyt päivän kerrallaan. Olen tavattoman kiitollinen siitä, että viime yön nukuin hyvin ja kivut ovat tänään kohtuullisia. Toiveissani on edelleen päästä ensi viikolla työhön mukaan edes pienissä pätkissä.