Arkisto
Päivi Räsäsen blogi
Kristillisdemokraatit johdonmukaisimpia vammaispolitiikassa
31.01.2008 06:28
”Suomessa lasketaan olevan arviolta 15 000 vaikeavammaista. Se on 0,07%:a väestöstä. Koska vaikeavammaisia on vähän, heidän puolustamisekseen tehdyistä päätöksistä saa vain niukasti poliittista pääomaa. Eläkkeistä ja lapsilisistä puhuminen sen sijaan avaa poliitikolle takuuvarmasti tien äänestävän keskiluokan sydämiin.
MOT kysyi eduskuntaryhmiltä, olisivatko ne nyt –runsas puoli vuotta vaalien jälkeen-valmiit myöntämään vaikeavammaisille oikeuden henkilökohtaiseen avustajaan. Näin puolueet vastasivat:
Mikään eduskuntapuolue ei vastannut esittämäämme kysymykseen ykskantaan ’EI’. Selkeästi ’KYLLÄ’ vastasivat Perussuomalaiset, kristillisdemokraatit, vasemmistoliitto, vihreät sekä RKP. Johdonmukaisimmin uudistuksen toteuttamisen kannalla ovat olleet kristillisdemokraatit, jotka kuukausi sitten jättivät eduskunnalle asiaa koskevan lakialoitteen. Kolme suurta -Keskusta, Kokoomus ja SDP- ovat vastauksissaan sen verran ympäripyöreitä, että poliittinen jahkailu asian ympärillä jatkunee.” Tämä teksti on suora lainaus 12.11.2007 TV1:llä esitetyssä ohjelmassa MOT: Vammaisten suuri kusetus.
Olin itse eduskuntatalon portailla viime kaudella kun vaikeavammaiset ja heidän avustajansa osoittivat mieltä henkilökohtaisen avustajan saamiseksi vaikeavammaisille subjektiiviseksi oikeudeksi. Millainen luottamus näillä henkilöillä on enää edustukselliseen demokratiaan, kun vakuuttavat lupaukset on jälleen petetty? Kuitenkin vaikeavammaisten kohdalla on kysymys ihmisen perusoikeuksista – oikeudesta pukeutua, riisuutua, käydä WC:ssä, syödä ja päästä nukkumaan, käydä asioilla. Ilman avustajaa kaikilla ei ole mahdollisuutta selviytyä niistä arjen perustoiminnoista, jotka valtaväestölle ovat huomaamattomia itsestään selvyyksiä.
Tämä on yksi teema, jonka nostan esiin tänään illalla puheessani Pornaisissa vammaisyhdistyksen tilaisuudessa. Sitä ennen päivä käynnistyy eduskuntaryhmämme talvikokouksella Porvoossa.
Voiko lumiukkoa rakentaa?
30.01.2008 14:38
Voivatko tulevaisuuden lapset enää rakentaa lumiukkoja Suomessa? Istun eduskunnassa työpöytäni äärellä ja olen pian lähdössä vesisateeseen Kampin aukiolle rakentamaan lumiukkoa. Sieltä jatkan matkaa junalla Tampereelle puhumaan opiskelijailtaan. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Suomen luonnonsuojeluliitto järjestävät yhteistyössä Haaga-Helian opiskelijoiden kanssa ilmastonmuutoskampanjan "Ilmasto muuttuu - lumiukko puuttuu". Mielenkiintoista nähdä, millä tavoin eduskuntajoukkueemme yrittää lumiukon väsätä.
Lähiviikkoina suomalaisia patistellaan ilmastotalkoisiin, muuttamaan henkilökohtaisia arjen tapojaan niin, että hiilidioksidipäästöt vähenevät. Olemme perheenä etsineet muutosta – tänä talvena hankimme ilmalämpöpumpun ja alensimme reilusti sisäilman lämpötilaa. Perusviluisena istunkin nykyisin kotona koneeni äärellä kahdet villasukat, kaksi villapaitaa ja peräti kahdet villahousut sekä ulkoiluhousut jalassa. Kotitöitä tehdessä riittää yksi villapaita ja yhdet sukat.
On tärkeää totuttaa myös lapset energiansäästöön, mutta samalla pitää varoa hyödytöntä syyllistämistä. Kuopukseni kysyi kerran: "Onko se ihan totta, että joka kerran, kun sytytän valon, joku kuolee Afrikassa?" Isosiskot olivat varoitelleet turhasta valojen polttelusta ja kertoneet ilmaston lämpenemisen vaaroista trooppisissa maissa.
Iranin ihmisoikeudet
29.01.2008 21:07
Iranissa on uutisen mukaan ryhdytty tehokkaaseen taisteluun korruptiota vastaan. Oikeuslaitoksen edustaja kertoi, että korruptioon syyllistyneitä on ryhdytty teloittamaan. Kuolemaan on tuomittu tullissa asioinut huolitsija, joka oli maksanut lahjuksia kolmelle Teheranin lentokentän tullin virkailijalle. Myös tullivirkailijat on tuomittu kuolemaan lahjustenotosta.
Olen viime päivinä ihmetellyt maamme tylyä turvapaikkapolitiikkaa. Olen saanut lukuisia yhteydenottoja kolmen iranilaisen turvapaikanhakijan puolesta. Heitä ollaan palauttamassa Iraniin. Kuitenkin nämä henkilöt ovat kotiutuessaan ilmeisessä hengenvaarassa, sillä he ovat edustaneet poliittista oppositiota maassaan. Kaikkien kolmen kohdalla on anottu kaksi kertaa turvapaikkaa Suomessa, kaksi kertaa on tullut kielteinen päätös. Pakolaiskeskuksen juristit ovat anoneet vieläkin miesten karkotuspäätöksen kumoamista.
Iranissa on otettu käyttöön ikivanhat islamilaislait, joiden mukaan naisia kivitetään, kädet ja jalat katkaistaan, teloitukset tapahtuvat heittämällä ihmisiä alas korkeilta vuorilta. Teloitukset hirttämällä ovat lisääntyneet ja silti siellä on nuorten opiskelijoiden keskuudessa ollut mellakoita lähinnä toisten opiskelijoiden kuoleman takia vankiloissa. Human Rights Watch, Amnesty ja iranilaisten pakolaisten lähteet kertovat katsauksissaan maan ihmisoikeusloukkauksista. Voiko olla mahdollista, ettei Maahanmuuttovirastossa olla perillä siitä, että Iranissa ei ole poliittisia eikä kansalaisvapauksia?
Epäilyksen varjo
28.01.2008 16:48
Eilen Helsingin Sanomissa ja tänään Ilta-Sanomissa joukko mieskansanedustajia liitetään nimen ja kuvan kera viime syksynä paljastuneeseen kohuun seksuaalisesta ahdistelusta. En epäile sitä, etteikö sukupuoleen kohdistuvaa häirintää olisi tapahtunut. Lisäksi on hyvä, että asiasta keskustellaan – teemalla on laajalti yleistäkin merkitystä työhyvinvoinnin kannalta. Seksuaaliselle ahdistelulle tulee asettaa nollatoleranssi - aivan kuin kaikelle muullekin työpaikkakiusaamiselle. Mutta pidän arveluttavana, että joukko henkilöitä leimataan julkisesti nimettömän vihjeen perusteella epäillyiksi tekoon, joka voisi olla paitsi moraalin myös lain vastainen. Tulee ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että vihje voi olla täysin perätön tai perustua silkkaan väärinkäsitykseen.
Erityisesti eduskunnassa voisi esiintyä myös kiusausta heittää varjo poliittisen vastustajan ylle. Eduskunta on työympäristönä läpeensä poliittinen, niin kansanedustajien kuin virkamiesten osalta. Nimettömänä on helppo antaa ikäviä ja leimaavia lausuntoja kollegoista. En pidä muutenkaan kovin luotettavana tietolähteenä nimettömiä arvioita kansanedustajakollegoista. Arvio voi kertoa ihan yhtä paljon arvion antajasta kuin kohteesta. Totean vielä varmuuden vuoksi, että minulla ei ole mitään tietoa, että perättömiä syytöksiä olisi levitelty. En ole liiemmin itse joutunut Eduskunnassa ahdistelun kohteeksi enkä myöskään koskaan nähnyt sellaista tilannetta, jossa jotakin toista olisi kiusattu. Kenenkään mainetta, ei edes kansanedustajan, pitäisi tahrata syyttä. Ongelmana on toki, että oman nimen kanssa esiin tuleminen on vaikeaa. Mutta eikö silloin mediassa ole parempi puhua koko ongelmasta yleisellä tasolla, ilman nimiä, ellei käytössä ole selkeitä ja avoimia todisteita? Ettei vahingoissa loukattaisi kahdeksatta käskyä – lausuttaisi väärää todistusta lähimmäisestä.
Vetoan Vanhaseen Intian vainottujen puolesta
27.01.2008 12:27
Tänään vietetään vainojen uhrien muistopäivää, jonka historiallisena perustana on Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen päivä. Tuona päivänä keskitysleirien todellisuus ja juutalaisten kohtalo avautuivat aikalaisille kaikessa hirvittävyydessään. Aikalaisille oli myös erityinen järkytys, kun paljastui, miten laajasti lääkärikunta oli vainoissa mukana. Maailman lääkäriliitto linjasi lääketieteen etiikkaa natsilääkäreiden epäeettisen toiminnan paljastuttua vuonna 1948 Geneven julistuksessaan: "Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä lähtien, mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ihmisyyden lakeja vastaan."
Poliittiset, uskonnolliset ja etniset vainot eivät valitettavasti ole vain menneisyyden kauhukertomuksia. Tällä hetkellä arvioidaan 200 miljoonan ihmisen elävän vainottuna pelkästään kristillisen vakaumuksensa tähden. Joka päivä 500 kristittyä surmataan uskonsa vuoksi. Viimeiset sata vuotta ovat tuottaneet enemmän marttyyrejä kuin koko kristillisen seurakunnan historia sitä ennen.
Jätin viime viikolla hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen Intian pahenevista uskonnollisista vainoista. Intia on jatkuvasti se maa, josta tulee eniten raportteja erilaisista vainoista. Laaja kristittyjen vastainen vaino pantiin toimeen jouluviikolla Orissan osavaltiossa, itäisessä Intiassa. Aseistetut ääri-hindujen joukot kulkivat kylästä toiseen tuhoten kirkkoja, polttaen koteja ja pahoinpidellen ihmisiä. Vaikka Intian kristillinen vähemmistö on vain kolmen prosentin luokkaa, se on lukumääräisesti suuri, peräti 30 miljoonaa.
Intian talous kasvaa nopeasti, lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Talouskasvun epätasainen jakautuminen aiheuttaa kuitenkin elintasoerojen syvenemistä, josta kumpuavat konfliktit tuottavat suuria haasteita Intialle, maalle, jonka keskushallitusta ja monia osavaltiohallituksia johtivat vuoteen 2004 asti oikeistolaiset äärihindut. Tutkijoiden mukaan tämä ääriryhmä salli ja joissain tapauksissa myös aktiivisesti tuki väkivaltaa vähemmistöjä vastaan. Nykyhallitus on ottanut politiikassaan yhteiskunnallisen tasa-arvon tavoitteet paremmin huomioon lisäämällä muun muassa koulutuksen ja terveydenhuollon määrärahoja. Vaino ja väkivalta vähemmistössä olevia kristittyjä kohtaan ovat kuitenkin kasvaneet etenkin Intian pohjoisissa osavaltioissa.
Pääministeri Matti Vanhanen vierailee Intiassa 5. - 8. helmikuuta. Hän tapaa Delhissä Intian pääministerin Manmohan Singhin. Vetoan, että Vanhanen ottaisi kauppapoliittisten kysymysten ohella esiin myös Intian ihmisoikeustilanteen.
Hitaasti uusiutuva turve
26.01.2008 14:19
Tänään on käyty keskustelua turpeen mahdollisuuksista Suomen pyrkiessä täyttämään velvoitteitaan uusiutuvan energian lisäämisessä. Turpeen ilmastopoliittista luokittelua pitäisi pystyä muuttamaan, jotta sitä voitaisiin käyttää biopolttoaineen tuotannossa. Turve luokitellaan uusiutumattomaksi energiaksi. Tosiasiassa turve uusiutuu - hitaasti, mutta paljon nopeammin kuin fossiiliset polttoaineet. Turpeen osuus on energian tuotannosta viitisen prosenttia.
Ensimmäisen kuukausipalkkani nostin ammattinimikkeellä "turvetyöntekijä". Viidentoista vuoden iästä aina ylioppilaskesään saakka työskentelin kesät Vapon kuivalla ja pölisevällä turvesuolla. Tehtäväni oli kulkea traktorin peräkärryn perässä ja heitellä suosta nostamiani kantoja lavalle. Sukupuolten työnjako turvetyössä toimi niin, että miehet ajoivat koneita ja naiset taas käyttivät raakaa lihasvoimaa. Totta puhuen työ ei ollut aivan niin raskasta kuin miltä se päältä päin näytti. Kuivatetun suon kannot ovat riittävän kevyitä hyväkuntoisen naisen heiteltäviksi. Mutta reippaasta kuntoilusta se kävi - kahdeksantuntisen työpäivän päätteeksi ei lenkille enää tarvinnut lähteä. Suotyössä sai lisäksi hyvän rusketuksen. Puolet tosin lähti pois saunassa hienojakoisen suopölyn irrotessa ihohuokosista.
Lapsuuden kylälläni Konnunsuolla viihdyin myös retkeillen luonnon-tilaisessa suomaastossa. Ja edelleen nautin lenkkeilystä juuri vaihtelevissa suomaastoissa. Suomalaiset suot ovat luonnon rikkaus, joiden arvon näen näillä kahdella tavalla. Valtaosa Suomen luonnon soista on suojeltava. Toisaalta energiatuotannossa on järkevää hyödyntää turvetta rajoitetusti. Turvemassa kasvaa noin yhden prosentin vuodessa. Sitä ei voida kuitenkaan raapia aina pinnalta prosentin kerrosta vaan polttoturpeeksi voidaan hyödyntää vain suoala kerrallaan. Tarvitsemme turvesoiden suhteen suojeluohjelman, jossa määritellään kansallisesti mahdolliset energiasuot ja toisaalta suojeltavat suot.
Suomessa on vähiten poliiseja asukaslukuun suhteutettuna
25.01.2008 16:56
Sain yhteydenoton vastavalmistuneelta poliisilta Tampereelta. Liian monen muun poliisin tavoin, hänkin on tällä hetkellä työtön, sillä poliisien työttömyys on valtakunnallinen ongelma. Vuoden 2006 alun jälkeen valmistuneista poliiseista oli viime vuoden alussa työttömänä jopa joka kolmas. Valtion tuottavuusohjelmien mukaan esimerkiksi Etelä-Suomen läänissä oli tämän vuoden toukokuussa selvästi enemmän poliiseja kuin valtionhallinnon tuottavuusohjelma edellyttää vuoden lopussa olevan. Vaikka poliisivirkojen piti olla tuottavuusohjelman ulkopuolella, käytännössä vähennykset kohdistuvat kuitenkin juuri operatiivisen poliisin toimiin. Lisää säästöjä on siis luvassa.
Mieluiten lähtisin korjaamaan tilannetta palkkaamalla lisää väkeä poliisilaitoksille. Poliisimäärän vähentäminen on senkin vuoksi käsittämätöntä, että Suomessa on asukaslukuun nähden vähiten poliiseja koko Euroopassa. Yksi suomalaispoliisi vastaa noin 670 asukkaan turvallisuudesta. Sama luku on muissa EU-maissa keskimäärin 350 ja muissa Pohjoismaissa noin 550. Olemme joka vuosi esittäneet vaihtoehtobudjetissamme lisämäärärahaa poliisivirkojen täyttämiseen, sillä poliisin resursseja on leikattu merkittävästi viime vuosina. Tälle vuodelle esitimme viiden miljoonan euron lisäystä valtion budjettiin, tällä rahalla olisimme saaneet 100 avoinna olevaa poliisivirkaa täytettyä. Avoinna olevien poliisin virkojen välitön täyttäminen olisi tärkeää tilanteessa, jossa resurssipula on aiheuttanut normaalin päivystysvalmiuden heikentymistä ja lisännyt kansalaisten turvattomuuden tunnetta. Virka-avun saaminen on viivästynyt etenkin syrjäseuduilla. Tavanomaisen poliisityön lisäksi resursseja tarvittaisiin monimutkaistuvan talous- ja huumerikollisuuden selvittämiseen ja kansainvälisten rikollisverkostojen torjumiseen. Tuoreen tutkimuksen mukaan 92 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin hyvin paljon tai melko paljon. Tätä luottamusta ei tulisi horjuttaa liian pienillä resursseilla.
Toinen näkökulma poliisien tilanteeseen on se, että on vastuutonta kouluttaa poliiseja yli tarpeen. Jos tiedetään, ettei työtä ole tarjolla, miksi valtio kouluttaa poliiseja näin paljon? Kun vuonna 2006 Poliisikoulusta valmistui 350 uutta poliisia seitsemältä suomenkieliseltä ja yhdeltä ruotsinkieliseltä kurssilta, joka kolmas heistä jäi työttömäksi. Poliisikoulun oppilaiden määrä tulee suhteuttaa tarjolla olevien työpaikkojen mukaan, ottaen huomioon tulevan eläköitymisen. Ihmettelen, ettei tätä ole huomioitu sisäministeriössä, joka hallinnoi sekä poliisitoimea, että poliisikoulutusta. Poliiseja ei kannata työttömiksi kouluttaa, se on väärin sekä valtion resurssien käytön, että ennen kaikkea yksilön kannalta.
Avoin vetoomus maahanmuuttoministerille
24.01.2008 17:43
Olen saanut viime päivinä useita yhteydenottoja, joissa on ihmetelty maamme epäinhimillistä maahanmuuttopolitiikkaa. Järvenpään seurakuntaopiston koulutusjohtaja esitti hätähuutonsa kahden opiskelijan puolesta, joita uhkaa maasta karkotus kahden viikon sisällä.
Seurakuntaopistolla on ollut toista vuotta käynnissä vuoden pituinen koulutus Suomeen yksin tulleille nuorille turvapaikanhakijoille. Tämä on osa Työministeriön rahoittamaa NUTUKKA-projektia (nuoret maahanmuuttajat kansanopistossa). Ryhmä koostuu eri puolilta maailmaa tulleista opiskelijoista ja yhteistyötä on tehty Oravaisten ja Helsingin vastaanottokeskusten kanssa. Nyt ryhmään kuuluvat kaksi Kosovon albaania, 18-vuotias nuorukainen Bujar Lushi ja hänen 20-vuotias sisarensa Fikrie Lushi, ovat saaneet lopullisen karkotuspäätöksen, joka toimeenpannaan luultavasti kahden viikon kuluessa. Opiskelijat ovat käyneet kahdesti Malmin poliisiasemalla kuulemassa asiasta. Pakolaisneuvonnan lakimies on kertonut tehneensä voitavansa. Koulutusjohtaja kertoi soittaneensa myös Korkeimpaan Hallinto-oikeuteen, josta kerrottiin, ettei asiassa ole enää mitään tehtävissä.
Karkotettavat opiskelijat ovat suoriutuneet erittäin hyvin opinnoistaan, he ovat hyväkuntoisia ja kohteliaita ja esimerkillisiä suomalaisillekin opiskelijoille. Heidän omaisensa asuvat Suomessa. Karkotuspäätös on järkyttänyt koko opetusryhmän. Karkotettavat ovat myös tulevasta kohtalostaan huolestuneita. He eivät tiedä, mitä Kosovassa on odottamassa. Opiskelijoiden aikomuksena oli kevään yhteishaussa pyrkiä ammatilliseen koulutukseen ja sitten valmistua ammattiin. Jos nämä nuoret olisivat jo ammatissa tai ammattikoulussa, he olisivat voineet saada luvan jäädä Suomeen.
Tällainen toiminta kuulostaa epäeettiseltä ja epäloogiselta. Kun samaan aikaan kaikissa juhlapuheissa vaadimme lisää maahanmuuttajia Suomeen paikkaamaan uhkaavaa työvoimapulaamme, miksi nuoria, opiskeluhaluisia ihmisiä työnnetään maasta ulos vastoin heidän omaa tahtoaan? Jos nämä nuoret haluavat jäädä Suomeen opiskelemaan ja myöhemmin työskentelemään, miksi heidät ajetaan pois? Ymmärrän karkotukset niissä tapauksissa, joihin liittyy turvallisuusuhka, terrorismiyhteydet tai rikollisuus. Mutta mitään tällaista ei ole edes epäilty mainittujen albaaninuorten kohdalla. Jääkö tässäkin tapauksessa ainoaksi vaihtoehdoksi piileskely kirkon suojissa?
Vetoan avoimesti ja julkisesti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsiin näiden nuorten puolesta ja ylipäänsä johdonmukaisemman ja inhimillisemmän maahanmuuttopolitiikan puolesta. Vuoden alusta toimintansa uudella nimellä aloittaneella Maahanmuuttovirastolla on suuri haaste muuttaa asenteita ja toimintakulttuuria. Nimenmuutoksesta kertoneessa tiedotteessa luvattiin paljon: ”Ulkomaalaisviraston muuttuminen Maahanmuuttovirastoksi ei ole vain kauneusleikkaus, sillä virastosta aiotaan kehittää palvelevampi, avoimempi ja aktiivisempi yhteiskunnallinen toimija.”
Pienen lapsen ensisijainen hoitopaikka
23.01.2008 08:41
Laittelen pyykkejä, imuroin, valmistelen niin omaa kuin muidenkin uutta päivää. Tähän päivään sisältyy paljon ohjelmaa – haastatteluita eduskuntatalolla, pari kolumnia, puolueen työvaliokunnan kokous ja matkustaminen Poriin puhetilaisuuteen. Illaksi pitäisi ehtiä kotiin, sillä torstaiaamu alkaa Hämeenlinnassa.
Pääministeri Vanhanen heitti Keskustan Hämeenlinnan kokouksessa ehdotuksen, että nykyistä useammin toinen vanhemmista voisi jäädä kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Siitä seurasi kummallinen keskustelu. Perinteisesti vasemmistopuolueet ovat karsastaneet kotivanhemmuutta. Nyt tunnetut kokoomusnaiset heräsivät närkästymään siihen, että Vanhanen haluaisi äidit kotiin.
Miksi perheitä ei voisi kannustaa harkitsemaan lasten kotihoitoa? Mahdollisuus ei merkitse pakkoa. Kumpi tahansa vanhemmista voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Päiväkoti, perhepäivähoito tai kotiin palkattu lastenhoitaja sopivat hoitoratkaisuksi useimmille lapsille. Mutta vanhemmilla tulisi olla aidosti mahdollisuus myös valita lapsensa kotihoito. Osa lapsista voi paremmin kotihoidossa eikä pikkulasta tulisi väkisin sopeuttaa ryhmähoitoon. Riski pienten lasten korvatulehduksiin ja muihin sairauksiin on paljon suurempi päiväkodissa kuin kotihoidossa. Ratkaisu lapsen hoitomuodosta tulisi tapahtua keittiön pöydän äärellä, ei valtuustosalissa tai Arkadianmäellä.
Vanhanen jättää huomioimatta sen, että kotihoidontuki on nykyisellään niin alhainen, että kaikilla perheillä ei ole mahdollisuutta itse hoitaa pieniä lapsia, vaikka halujakin olisi. Lapsen paras on keskustelussa jäänyt taka-alalle. Pitäisi olla itsestään selvää, että pienten lasten hoitojärjestelyissä ensisijaisesti tavoiteltaisiin lapsen kannalta parasta mahdollista vaihtoehtoa. Nyt moni näyttää pitävän tärkeimpänä tasa-arvotilastoja.
Yhden virheen haluan korjata. Vanhanen väittää, että Keskusta loi Suomeen kotihoidontuen. Aloite tuli Kristillisen Liiton kansanedustaja Impi Muromalta ja se ajettiin läpi silloisen eduskuntaryhmämme vaatimuksesta. Keskusta toki ansaitsee kiitoksen siitä, että se suostui hankkeeseen
Kristillisdemokraattien puoluejohtaja istui vankilassa
22.01.2008 14:40
Uutiset ovat tänään kertoneet Valko-Venäjän onnettomasta ihmisoikeustilanteesta. Joukko eurooppalaisia nuorisopoliitikkoja vieraili maassa keskustelemassa Valko-Venäjän demokratia- ja ihmisoikeustilanteesta paikallisten nuorisojärjestöjen kanssa. Valko-Venäjän valtionpoliisi pidätti vierailua järjestämässä olleet kymmenen nuorta valkovenäläistä. Isännät tuomittiin ilman oikeudenkäyntiä 15 päiväksi vankilaan vääränlaisesta kielenkäytöstä.
Tapasin viime syksynä Brysselissä järjestetyssä kansalaisjärjestöjen ja eräiden kristillisdemokraattisten puolueiden kokouksessa Valko-Venäjän kristillisdemokraattisen puolueen edustajia. Puolueen puheenjohtaja ei päässyt kokoontumiseen, sillä hän istui vankilassa, kuten monet muutkin puolueen johtohenkilöistä. On häpeä, että Euroopan alueella - vajaan 500 km:n matkan päässä Suomesta - on mahdollista polkea näin räikeästi ihmisoikeuksia ilman voimakkaita vastalauseita. Useat oppositiopoliitikot istuvat vankilassa täysin syyttä ja uskonnonvapautta rajoitetaan häikäilemättä. Nykyhallinnon aikana Valko-Venäjällä on tapahtunut oppositiojohtajien ja journalistien katoamisia ja mystisiä kuolemia. Myös seurakuntien ja kirkkojen tilanne on vaikea. Seurakuntien kokoontumiseksi pitää saada virallinen lupa. Lupaa anottaessa sellaista ei hevin heru. Vankiloissa istuu pastoreita pitkä rivi tuomittuina luvattomien jumalanpalvelusten järjestämisestä.
Lännessä Valko-Venäjää on nimitetty Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi presidentti Lukašenkon autoritaarisen aseman vuoksi. Valko-Venäjä on viimeinen Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa. Valko-Venäjä on myös Euroopan ainoa maa, jossa on käytössä kuolemanrangaistus.
Otin Valko-Venäjän tilanteen esiin, kun ryhmämme kävi tapaamassa Tasavallan Presidenttiä. Hän kannusti poliittisia puolueita pitämään yhteyksiä sisarpuolueisiinsa Valko-Venäjällä. Valtionjohtajien seurustelu diktaattorin kanssa käännettäisiin helposti maan sisällä ulkovaltojen tueksi vallanpitäjille. Toivon pääseväni vierailemaan Valko-Venäjällä. Pitääkö puoluejohdon tapaaminen järjestää vankilassa?
Ostamalla voi vaikuttaa
21.01.2008 10:31
Olen tänään menossa Hämeenlinnan Raatihuoneelle Suomi-päivään, jonka ajatuksena on herättää aitoa keskustelua kotimaisen työn, erityisesti tekstiilityön merkityksestä ja tukemisesta. Olen lupautunut yhtenä muiden joukossa käyttämään puheenvuoron aiheesta ”Suomalainen työ kunniaan!” Luvassa on myös Suomen Pukutehtaan Voima-ulsteri toivottamaan eduskuntaan uutta voiman tuulta Suomalaisen työn puolesta.
Tilaisuuden järjestää Sovita Oy, joka jatkaa perinteisen, vuonna 1922 perustetun Valtion Pukutehtaan tuotantoa. Valtion virkamiesten ja puolustusvoimien vaatetuksen ohella Sovita on lanseeraamassa Suomen Pukutehdas –tuotemerkillä vaatemallistoa myös. Suomen Pukutehdas jatkaa tekstiilituotantoa Hämeenlinnassa kotimaisin voimin, vastuuta kantaen ja Kiina-ilmiötä kyseenalaistaen.
Kutsussa sanotaan iskevästi: ”Pitkät kuljetusmatkat kuormittavat ympäristöä - oli kyse sitten elintarvikkeista tai kulutustavaroista. Kun tiedämme tavaran valmistuspaikan, taistelemme oikeasti myös lapsityövoimaa vastaan. Suomalaisella tuotteella on aina kasvot. Tuotteelle löytyy vastuullinen tekijä eikä sitä ole valmistettu lapsityövoimalla tai epäinhimillisissä olosuhteissa. Harkittu ostaminen - vähemmän, laadukkaampaa ja kestävämpää - on kestävää kulutusta.”
Kuluttajalla on suuri valta ja vastuu tehdessään päätöksiä pienistä ja suurista hankinnoista. Ostospäätös on sekin aina eettinen valinta. Puheeni löytyy tänään myöhemmin kotisivuiltani.
Pitäisikö jäsenistön valita kristillisdemokraatien puheenjohtaja?
20.01.2008 12:22
Sosialidemokraattien sisäisen kärhämöinnin ansiosta keskusteluun on nostettu ehdotus jäsenäänestyksen järjestämisestä puolueen puheenjohtajaa valittaessa. Kannatan ideaa myös oman puolueeni sääntöjä kehitettäessä, jos jäsenäänestys saadaan vain teknisesti toteutettua järkevällä tavalla. Miksipä ei saataisi? Jäsenäänestys puolueen puheenjohtajaa valittaessa laajentaisi demokratiaa. Puoluekokousedustajiksi valikoituu vain pieni joukko jäsenistöstä. Ehkäpä sillä tavoin saataisiin kannusteita myös puolueen jäseneksi liittymiseen. Jos jäsenäänestys järjestetään, sen tulisi olla mielestäni sitova. Puoluekokouksen valitseman puheenjohtajan asema olisi hankala, jos jäsenistö olisi ehdottanut toista nimeä. Tuomiojan ehdotusta vastustavat sosialidemokraatit ovat perustelleet kantaansa sillä, että jäsenäänestyksen myötä puolueen puheenjohtajan asema korostuisi entisestään muihin puoluehallituksen jäseniin nähden. Varapuheenjohtajien valinta jäisi ilmeisesti myös puoluekokouksen tehtäväksi. Nyt on hyvä virittää keskustelu aiheesta myös kristillisdemokraattien keskuudessa, vaikka sääntömääräistä puoluekokousta meillä ei tänä vuonna olekaan.
Kuolema on vaikea teema
19.01.2008 17:20
Yle:n aikomus toteuttaa ensi vuonna kuolemaa käsittelevä dokumenttisarja on tuomittu monelta taholta. ”Viimeiset sanani” –tv-sarja tehdään vastaavan hollantilaissarjan konseptilla. ”Tarkoitus on käsitellä vaikeaa, arkaa, kiisteltyä ja kipeää aihetta dokumentaarisesti, ei tosi-tv-ohjelmien pohjalta.”
Luulen, että tuomio formaatille kumpuaa kahdesta syystä – vastenmielisyydestä tirkistelyn haluun pohjautuvia tosi-tv-ohjelmia kohtaan ja toisaalta haluttomuudesta ajatella kuolemaa vakavasti. Minäkin voin pahoin mukamas-aidon, oikeasti lavastetun tosi-tv:n tavasta tunkeutua ihmisten yksityisyyteen. Big Brotherit ja vastaavat ovat jääneet osaltani tyystin katsomatta. Toisaalta pelko kuoleman viihteellistämisestä ei tässä yhteydessä tunnu kovin relevantilta – televisio on jo nyt täynnä viihteellistettyä kuolemaa. Dokumentin ei välttämättä tarvitse olla viihdettä ja tirkistelyä, jos aihetta lähestytään kunnioittaen ja herkkyydellä.
Toivon, että dokumentin tekijät ottaisivat mallia ohjaaja (nykyisin myös kansanedustaja) Tarja Tallqvistin kuolemaa käsittelevästä dokumentista. MTV 3:n ”Kolmas aste” esitti vuonna -96 Tallqvistin dokumentin nuoresta syöpään kuolevasta Hannasta. Ohjelmassa mennään lähelle, aivan iholle asti viimeisiä hetkiään elävän Hannan elämään. Mutta kaikki tehdään kauniisti, kunnioittaen ja herkästi. Koko dokumentti syntyi Hannan omasta toiveesta. Hanna olisi halunnut kirjoittaa kirjan, mutta ei jaksanut – siksi hän halusi viimeiset sanansa dokumenttiin.
Olen saanut dokumentin Tarjalta lahjaksi videona. Ennen joulua katsoimme sitä yhdessä koko perheenä. Minusta on tärkeää, että myös lapset ovat kasvokkain tämän todellisuuden kanssa. Ohjelman jälkeen keskustelimme pitkään ja syvästi kuolemasta ja elämän lahjasta. Kuoleman todellisuus on järisyttävä kokemus. Miksi sitä ei voisi kohdata kaiken hömpän keskellä? Jos Ylen toteutus yltää Tallqvistin dokumentin tasolle, tervehdin sarjaa ilolla. Ja vetoan, että tämän keskustelun myllertäessä MTV 3 esittäisi dokumentin Hannasta uudestaan.
SAAKO MURHAAJA TYÖSKENNELLÄ LÄÄKÄRINÄ?
18.01.2008 00:07
Tänään julkaistavassa lääkärilehdessä pohditaan murhaajan soveltuvuutta lääkäriksi. Voiko murhasta tuomittu ja tuomionsa kärsinyt työskennellä myöhemmin lääkärinä? Mieleeni on jäänyt työtoverini, joka oli kärsinyt pitkän vankeusrangaistuksen vaimonsa murhasta. Tämä erikoislääkäri otti vastaan lääkäriasemalla yksityispotilaita. Potilaat tuskin tiesivät asiasta. Minäkin sain tiedon vain henkilökunnan kahvihuoneessa kuiskattuna. Mies hoiti työnsä moitteettomasti, vaikka synkältä ja vaiteliaalta näyttikin.
Lääkärilehdessä kerrotaan tapauksesta, jossa Ruotsin Karolinskassa aloitti syksyllä lääketieteen opinnot mies, joka on tuomittu murhasta vuonna 1999. Uusnatseihin kuulunut mies ampui sosialistiaktivistin tämän kotona. Vankilasta päästyään mies vaihtoi nimensä ja selvitti lääketieteellisen pääsykokeet – myös niihin kuuluneen soveltuvuushaastattelun.
Voiko ihminen aloittaa murhatuomion jälkeen elämänsä puhtaalta pöydältä? Lapsiin kohdistuvissa seksuaali- ja väkivaltarikoksissa lainsäätäjän vastaus on kielteinen. Työpaikan saanti edellyttää rikosrekisteriotetta, jonka käytännössä on oltava puhdas. Kukaan työnantaja tuskin uskaltaisi ottaa riskiä rikoksen uusimisesta. Lääkärin tehtävä on suojella ihmisen henkeä ja edistää terveyttä. Henkirikos lääkärin elämänhistoriassa voi vaarantaa luottamuksen potilas-lääkärisuhteessa. Madaltaako henkirikos kynnystä surmaamiseen tai vahingoittamiseen jatkossa? Humalapäissä aiheutettu tappo ei välttämättä altista lääkäriä tai hoitajaa millään tavoin vahingoittamaan potilaitaan. Entä harkittu murha?
Hoitajiin liitetyt insuliinisurmaepäilyt puhuttivat eduskuntaa ja kansalaisia viime vuonna. Rikosrekisterit taisivat olla puhtaat näilläkin epäillyillä, vaikka yksi hoitaja oli varastellut työpaikallaan. Silti saattaisi olla paikallaan laajentaa rikosrekisterin toimittamisen velvoite kaikkeen terveydenhuollon työhön. Vakavien henkirikosten kohdalla tulisi erityisen huolellisesti selvittää ammatinharjoittajan mahdollinen uusintariski.
Lääkärien kohdalla en näe hyötyä soveltuvuuskokeista alalle. On vaikeaa edes löytää luotettavaa testausta, jolla pystyttäisiin karsimaan alalle sopimattomat henkilöt pois. Minulla oli lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskelijatoveri, joka oli karsiutunut pois sairaanhoito-opistosta soveltuvuuskokeen vuoksi. Hän on erinomainen, empaattinen, pidetty ja ammattitaitoinen lääkäri. Aivan varmasti hän olisi soveltunut myös sairaanhoitajaksi. Monen muunkin vastaavan kokemuksen pohjalta minulla ei ole luottamusta soveltuvuuskokeita kohtaan terveydenhuoltoalalla. Lisäksi lääketieteellinen tutkinto mahdollistaa uran niin kliinikkona kuin tutkijana. Jos potilastyö ei suju luontevasti, on mahdollista hakeutua vaikkapa patologiksi.
Sen sijaan opiskelijan soveltuvuutta hoitoalalle tulee tarkastella käytännön kliinisten harjoitusten aikana. Harjoituksen ohjaaja pystyy parhaiten arvioimaan opiskelijan soveltuvuuden potilastyöhön.
Yksilöllistä apua työttömyyteen
17.01.2008 06:31
Olin eilen kutsuvieraana Riihimäen Työmyllyn Sadonkorjuu-hankkeen avajaisissa. Kyseessä on viisivuotinen hanke, joka toteutetaan viidellä eri paikkakunnalla: Riihimäellä, Lopella, Hausjärvellä, Hyvinkäällä ja Nurmijärvellä. Työmylly on toiminut Riihimäellä jo kolmen vuoden ajan tarjoten työttömälle työnhakijalle suunnattua työpainotteista toimintaa. Sen puitteissa on mahdollisuus kartoittaa yksilöllisesti asiakkaan elämäntilannetta sekä työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia. Kuukaudesta kolmeen kuukauteen kestävän jakson jälkeen alkaa asiakkaan jatkopolun suunnittelu - koulutukseen, kuntoutukseen tai työmarkkinoille.
Sadonkorjuuhanke toivon mukaan entisestään tehostaa ja monipuolistaa palvelutarjontaa. Toiminta on juuri sellaista, jota nyt tarvitaan: työttömyyden kovan ytimen purkamista yksilöllisesti räätälöidyin keinoin. Asiakkaiden joukko on kirjava, joukossa on eri ikäisiä miehiä ja naisia, joilla kullakin on oma syynsä siihen, miksi työllistyminen avoimille työmarkkinoille on hankalaa. Mukana on mielenterveyskuntoutujia, maahanmuuttajia, päihdetaustaisia ja muita pitkäaikaistyöttömyyden hampaisiin joutuneita. Minua ilahdutti se, miten sana ”yksilöllisyys” toistui hankkeen esittelijöiden puheenvuoroissa. Työttömät eivät ole yhtenäistä massaa, vaan tarvitsevat räätälöityjä palveluja työmotivaation, työkyvyn ja työmahdollisuuksien löytymiseen. Joidenkin kohdalla joudutaan lähtemään arkisten elintapojen muutoksesta. Fyysinenkin kunto voi olla rapistunut työttömyysvuosina niin heikoksi, että työpäivästä suoriutuminen ei onnistu ennen kunnon kohennusta.
Avajaisvieraat saivat vielä mukaansa kassin, jossa oli Työmyllyn toiminnassa syntynyt kaunis puinen koriste-esine. Toivon sydämestäni menestystä hankkeelle.
Voisiko hallinnollinen sallivuus auttaa kirkkoa uudistumaan?
16.01.2008 06:42
Iltalehti ehdotti hiljattain pääkirjoituksessaan, että kirkko löysyttäisi byrokratiaansa ja sallisi seurakuntalaisille suuremman valintaoikeuden siinä, mihin seurakuntaan he kuuluvat.
Samoin piispa Heikka romuttaisi seurakunnan määräytymisen osoitteen perusteella. On omituista, että esimerkiksi Helsingissä seurakuntaa joutuu vaihtamaan muuttaessaan asuntoaan muutaman kilometrin päähän samassa kaupungissa.
Jos luterilainen kirkkomme haluaa säilyttää muuttuvassa, moniarvoistuvassa yhteiskunnassamme kansankirkon statuksen, sen on mielestäni myös hallinnollisesti modernisoitava rakenteitaan. Kiihtyvä kirkosta eroaminen on hälytyssignaali, jota ei pidä ylimielisyydellä ohittaa. Sekin on huomattava, että kirkosta erotaan monista syistä.
Kirkon sisällä syntyy jatkuvasti uutta elämää, erilaisia jumalanpalvelusyhteisöjä Tuomasmessuista kotikirkkoseurakuntiin ja esimerkiksi Luther-säätiön yhteisöihin. Moni näihin yhteisöihin kuuluvista ei ole edes käynyt virallisen paikallisseurakuntansa tilaisuuksissa. Miksi tätä moninaisuutta ei voitaisi sallia? Erilaiset herätysliikkeet ja suuntaukset ovat mahtuneet kansankirkon suojiin tähän asti, mutta onko lisääntyvä näkemyksellinen moniarvoisuus kirkon sisällä yritetty paikata hallinnollisella tiukkuudella?
Kirkkoon pitäisi pystyä kuulumaan muutoinkin kuin osoitteen perusteella määräytyvän paikallisseurakunnan kautta. Jos ihminen on pettynyt osoitteensa perusteella määräytyvän seurakuntaan, miksi hänen täytyy erota kirkosta kokonaan voidakseen irrottautua tämän seurakunnan jäsenyydestä? Kirkollisveron tekninen perintä ei saa määrittää seurakuntarakennetta. Tällä hetkellä seurakunnat joutuvat myötäilemään muuttuvia kuntarajoja sen vuoksi että kirkon jäsenmaksu peritään kunnallisveron yhteydessä. Eikö olisi mahdollista, että henkilöseurakuntiin kuuluvat maksaisivat jäsenmaksunsa suoraan tälle seurakunnalle tai sitten asuinpaikkakunnan seurakunta tilittäisi perityn kirkollisveron eteenpäin henkilöseurakunnille?
Tanskassa on säädetty erityinen laki, jonka mukaan 50 seurakunnan jäsentä voi saada kirkkoministeriön luvan perustaa erityinen, ei-parokiaalinen seurakunta ja saada oma pappi suorittamaan papillisia toimituksia. Nämä erityispalvelua haluavat seurakuntalaiset vastaavat kaikista kuluista ja tällainen ”seurakunta seurakunnan sisällä” on paikallisen hiippakunnan piispan alainen.
Päivä illassa
15.01.2008 20:03
Ilta-Sanomat jatkaa tämän päivän lehdessä sekä verkkosivuillaan kampanjaa lasten suojelun tehostamiseksi. Nyt jokaiselle tarjotaan mahdollisuutta ilmaista vetoomuksensa nettikeräykseen, joka löytyy osoitteesta:
http://www.iltasanomat.fi/kysely/default.asp?questionnaire_id=3393
Vetoomuksen saatetekstissä todetaan, että lapsiin kohdistuneiden seksuaalirikosten määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana liki kaksinkertaistunut. Olen ilahtunut tästä kampanjasta ja uskon, että kansalaisten mielenilmauksella on vaikutuksensa. Helsingin sanomissa tänään toimittaja Riitta Vainio pohdiskelee erinomaisessa kolumnissaan terminologiaan. Miksi tässä rikoksessa teko määritellään tekijän kautta. Pitäisikö seksuaalista hyväksikäyttöä kutsua pikemmin pahoinpitelyksi? Vai kuvaisiko termi ”kaltoinkohtelu” vielä paremmin tekoa, johon ei välttämättä kaikissa tapauksissa liity fyysistä kosketusta?
Tämä päivä on lennähtänyt iltaan vauhdilla. Kokoustin aamulla puoluesihteerin kanssa, pänttäsin ruotsin oppitunnilla, sitten olin lehtihaastattelussa, tein kirjallisia töitä ja matkustin Hämeenlinnaan radiokeskusteluun. Kotiin kiersin kaupan kautta. Nyt olen työntänyt pyykit koneeseen ja laittanut saunan lämpiämään. Arki on ihanaa.
Työ lastensuojelun parantamiseksi tiivistyy
14.01.2008 05:58
Olen saanut paljon palautetta, niin sähköpostia kuin puhelinsoittoja viikonlopun Ilta-Sanomien jutun vuoksi. Vaadin siinä kovempia rangaistuksia lasten seksuaalisen hyväksikäytön tuomioissa – asia, mihin olen ottanut useaan kertaan vuosien mittaan kantaa.
Julkaisen luvalla sairaanhoitajalta saamani viestin: ”Kiitän puheenvuorostasi koskien lasten seksuaalisen hyväksikäyttäjien rangaistuksia. Juuri tästä aiheesta olemme jo omalla työpaikallani lastenpsykiatriassa pitkään keskustelleet. Kohtaamme yhä enenevässä määrin näiden lasten kärsimyksiä ja olemme pöyristyneitä rangaistusten vähäpätöisyydestä verrattuna muihin rikoksiin ja siitä, että välillä jopa selvien ja luotettavien tutkimustenkaan jälkeen päätetään, että syytettä ei edes nosteta. Voi vain kuvitella, mitä tämä lapselle merkitsee ja miten vaikea lapsen traumoja on hoitaa tällaisen päätöksen jälkeen, kun lapsen luottamusta on voimakkaasti horjutettu ja mitätöity traumoja aiheuttava syy. Toivon todella, että keskustelu jatkuu tästä aiheesta voimakkaana edelleen.”
Lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetut tuomiot eivät ole missään suhteessa yleiseen oikeustajuun. Muutaman kuukauden ehdolliset rangaistukset vuosikausia jatkuneesta insestisuhteesta loukkaavat syvästi lapsen ihmisarvoa. Oikeusministerin tulee antaa pikaisesti esitys rangaistusten koventamisesta ja selkeyttämisestä. Samalla tulee mahdollistaa lakisääteinen velvoite pedofilian hoitoon. Velvoitehoitoa tulee voida jatkaa myös vankeusrangaistuksen kärsimisen jälkeen niin kauan kuin tarvetta riittää.
Oikeudenmukainen ja selkeä tuomio myös edistää uhrin toipumista. Uhri usein kokee syyllisyyttä tapahtumasta, mikä ei helpotu, jos oikeus ei toteudu tuntuvalla tavalla. Lapsen seksuaalisen hyväkäsikäytön rangaistuksena ehdollinen tuomio on huono, pääsääntöisesti pedofiili tulisi tuomita ehdottomaan rangaistukseen. Samalla tulisi myös mahdolliseksi käynnistää seksuaalirikollisen hoito-ohjelma. Oikeuslaitos tekee suuren karhunpalveluksen erityisesti teini-ikäiselle pedofiilille jättämällä hänet heitteille pelkän ehdollisen tuomion varaan.
Olen vakuuttunut siitä, että lasten suojelun parantamiseksi näitä korjauksia tarvittaisiin ja yritän parhaani mukaan tehdä eduskunnassa työtä tämän eteen. Luotan siihen, että asia tulee etenemään. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisyksi tarkoitettu lasten kanssa työskentelevien rikostaustojen tarkistus lähti aikoinaan liikkeelle lakialoitteeni pohjalta. Kun aloitin työni eduskunnassa v. -95, lapsipornon hallussapito oli vielä laillista. Sen kriminalisointi oli yksi tavoitteistani eduskunnassa.
Muistutan vielä, että päiväkirjamerkintöjäni voi kommentoida joko nimellä tai aivan vapaasti myös nimimerkillä. Kommenttiviesti tulee hyväksyttäväksi ennen julkaisemista, mutta halutessasi voit käyttää nimimerkkiä nimesi sijaan. Viesti tulee perille, vaikka siihen et laittaisi lainkaan sähköpostiosoitetta, joten voit kommentoida myös tyystin anonyymisti. Kommentit tulevat näkyviin pienellä viestillä, sillä vastuukysymysten vuoksi kommentit käyvät ennakkotarkastuksen läpi. Mutta ennakkotarkastajakaan ei tiedä, mistä osoitteesta viestit tulevat.
Ilmaista rahaa tulossa monesta eri suunnasta
13.01.2008 00:43
Sain sähköpostiini viestin, jossa kerrottiin minun olevan lähiaikoina saamassa Nigerian keskuspankista 12 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvoisen rahasumman. Rahasummaa olen viestin mukaan odottanut jo pidemmän aikaa. Samasta rahasummasta ovat kiinnostuneita useat muutkin tahot, jonka vuoksi viestin kerrotaan olevan hyvin salainen. En saisi missään tapauksessa kertoa siitä kenellekään. Rahojen pitäisi saapua kahdessa turvallisessa boksissa, jotka painavat 110 kg molemmat. Kotiovelleni olisi siis viestin mukaan odotettavissa yhteensä 220 kg:n painosta rahaa. Kaikki tämä tapahtuisi ns. diplomaattikuljetuksena. Minun täytyisi ainoastaan hyvittää rahan lähettäjälle 200 000 dollarin korvaus, vastaanotettuani tuon 12 miljoonan dollarin potin. Lähettäjäksi on laitettu Nigerian keskuspankin erityistehtävien toimiston vanhempi virkailija.
Rahantuloni ei lopu tähän, toinen viesti puolestaan kertoo minun voittaneen Alankomaisen yhtiön internetarpajaisissa 500 000 $. Arpajaiset on käyty 10 000 Microsoftin käyttäjän kesken ja pääpalkintona on ollut 10 milj. dollaria. Minun täytyisi enää vain vahvistaa voittosumma ja olisin 500 000 $:n onnellinen omistaja.
Huijausviestien kanssa on syytä olla varovainen. Usein on kyse sähköpostitse leviävistä ketjukirjeistä, jotka tulee tuhota eikä niihin pidä vastata. Joissakin viesteissä pyritään jopa saamaan pankkien asiakkaita paljastamaan viestien lähettäjille verkkopankkitunnuksiaan.
Ateistista fundamentalismia?
12.01.2008 13:26
Demarien puheenjohtajavalintaan en toki koske tikullakaan. Jokainen puolue valitsee näköisensä puheenjohtajan. On tärkeää, että puolueen puheenjohtajaan henkilöityy puolueen kannattajien syvät tunnot ja visiot.
Kansanedustaja Tuomioja on saanut viime päivinä julkisuutta puheenjohtajapyrkimyksiensä ohella myös murtautumalla ulos kaapistaan julistautumalla ateistiksi. Rehellistä tunnustusta sinänsä arvostan. Poliitikon tulee voida yhtä hyvin tunnustaa uskonsa Jumalaan kuin Jumalan olemassa olemattomuuteen. Skepsis-yhdistyksen juhlassa puhunut Tuomioja halusi ”suojella alaikäisiä lapsia siltä, että heidät ennalta määrätään ja pakkosyötetään jonkin uskonnon kannattajiksi.” Lasten mieltä ei saa Tuomiojan mielestä myrkyttää.
Älykön mainetta kantava Tuomioja lankeaa tässä älylliseen typeryyteen. Tuomioja vastustaa fundamentalismia, mutta väitän, että hänen oma ajattelunsa lähenee näissä kommenteissa ateistista fundamentalismia. Jäin miettimään, millä tavoin Tuomioja suojelisi kristityn kodin lapsia näiden vanhemmilta. Pitäisikö lapset ottaa pois uskovaisilta? Ateismi on uskoa siinä missä kristinuskokin. Kristitty uskoo, että Raamatun ilmoittama Jumala on. Ateisti taas uskoo, että Jumalaa ei ole. Kumpaakaan väitettä ei voida todistaa tai kumota tieteellä. Jumalan olemassaolo on jo lähtökohtaisesti tieteellisen ajattelun tavoittamattomissa, tieteen yläpuolella.
Miten lapsia voisi kasvattaa arvovapaasti? Miten lapselle perustellaan oikean ja väärän ero ilman arvoihin perustuvaa maailmankuvaa? Jokaisella kasvattajalla on omat arvonsa, jotka kasvatuksessa välittyvät lapselle sanoissa ja sanoitta. Saako ateisti myrkyttää lapsen mielen ateistisella ajatusmaailmallaan? Ateistisen maailmankatsomuksen kautta on vaikea perustella lapselle maailman raadollisuuden ja kuoleman todellisuuden äärellä elämän tarkoituksellisuutta. Millaista ahdistusta tämä voi puolestaan aiheuttaa lapselle ja nuorelle?
Voiko eettinen kasvatus olla maailmankatsomuksista ja arvoista vapaata, puhtaaseen tietoon pohjautuvaa? Kasvatuksessa on tärkeää antaa lapselle mahdollisuus lujaan eettiseen perustaan, avoimesti määriteltyihin arvoihin, joihin hän voi kiinnittää elämänsä. Kristillisessä kasvatuksessa maailmankatsomuksellinen lähtökohta on avoin ja rehellisesti tunnustettu. Kristillisen kasvatuksen pohjalta on mahdollisesta johdonmukaisesti perustella ihmisarvon ehdottomuus, ihmisten tasavertaisuus tai elämän tarkoituksellisuus.
Ajatukset Kemijärvellä ja lasten suojelussa
11.01.2008 00:53
Saattelimme muutama tunti sitten Sakarin Kemijärven yöjunaan. Hän on nyt kaverinsa kanssa matkalla hyvän ystävämme Jussin vieraaksi. Kemijärven seurakunnan nuorisotyöntekijä Jussi Halonen, Sakarin isäntä, poseeraa tämän viikon Kotimaa-lehdessä tehtaan valtaajana. Hän kertoi lähteneensä kohua herättäneeseen tempaukseen mukaan, jolla yritettiin vedota sellutehtaan pelastamiseksi. ”Mukaan lähteminen oli minun eettinen kannanottoni siihen, että suurille yrityksille raha on tärkeintä ja ihmiset pelkästään pelinappuloita.” Kemijärven tilanne on vaikea. Pääministerin argumentit ovat toki muodollisesti päteviä - pörssiyhtiön omistajana valtion on pelattava pörssiyhtiön pelisäännöillä, mikä käytännössä tarkoittaa omistajien saaman voiton maksimointia. Työntekijöiden kohtalo ei silloin paina, ei sekään että tehdas on periaatteessa kannattava. Mutta hallituksella on nyt tässä tilanteessa erityisen suuri vastuu Kemijärven ihmisten auttamisessa. Onko kokonaistaloudellisesti siinäkään mitään järkeä, että hyvä tehdas jää seisomaan tyhjilleen ja toimimattomaksi?
Voin tänään pahoin lukiessani uutista kahdeksanvuotiaan tytön raiskauksesta. 16-vuotias poika oli pysäyttänyt kotiin pyöräilemässä olleen tytön ja vei tämän läheiseen autiotaloon. Siellä poika oli ainakin kolme kertaa sukupuoliyhteydessä tytön kanssa. Kauhajoen käräjäoikeuden mukaan rikos tehtiin erityisen nöyryyttävällä tavalla hyväksikäyttämällä tytön puolustuskyvyttömyyttä. Poika selvisi kuitenkin pelkällä ehdollisella tuomiolla.
Tuomio ei ole missään suhteessa tehtyyn tekoon - lisäksi ajattelen, että jos 16-v nuori tekee tuollaista, hän on pahasti hoidon tarpeessa itsekin. Kukaan tasapainoinen nuori ei tällaista voisi tehdä. Ehdollinen vankeus ei nuoren elämässä tunnu juuri missään, se voi olla karhunpalvelus niin uhrin kuin rikoksen tekijän näkökulmasta. Ehdoton vankeusrangaistus antaisi mahdollisuuden tarttua pojan elämään. Samalla on todettava, että meillä tulisi yhdistää rangaistukseen tällaisissa tapauksissa myös hoitovelvoite, jonka tulisi jatkua tarpeen mukaan vankeusrangaistuksen jälkeenkin. Tässä suhteessa lainsäädäntömme on puutteellinen. Rikoksen tekijän rangaistuksella on merkitystä myös uhrin toipumisen kannalta. Usein pedofilian tai varsinkin insestin uhri itse kokee syyllisyyttä ja vastuuta tapahtumista. Jos oikeuden päätös on epäselvä tai kevyt, uhri ei saa tarvitsemaansa vahvaa viestiä rikoksentekijän syyllisyydestä. Monet pedofilian uhrit ovat kertoneet siitä, miten tärkeää toipumisen kannalta on oikeustajun mukainen oikeudenkäynti ja annettu tuomio.
Evira on ryhtynyt Herbalife-tuotteiden maksavaurioepäilyjä
10.01.2008 18:54
Kirjoitin joulukuun lopun blogissani (29.12) ns uskomushoidoista luontaistuotevalmistaja Herbalifen tuotteisiin liittyvien maksavaurioepäilyjen vuoksi. Euroopan maksatutkijoiden julkaisu Journal of Hepatology oli kertonut kahden ihmisen joutuneen maksansiirtoon ja parikymmentä muuta oli saanut maksavaurion Herbalife-tuotteista.
Olen saanut sähköpostiini palautetta kirjoituksestani ja keskustelun avoimuuden vuoksi julkaisen – luvalla – yhden lainauksen. Joulukuun blogissani ei ollut vielä kommentointimahdollisuutta. Nyt mahdollisuus on, joten aiheesta voi hyvin jatkaa keskustelua.
Herbalife Itsenäinen Yrittäjä kirjoittaa: ”Ensiksi, Herbalife yritys ei markkinoi yhtään nk luontaistuotetta tai –lääkettä, vaan puhumme vain ravintolisistä. Ymmärrän hyvinkin suhtautumisesi ns. uskomuslääkkeisiin. Olen kanssasi aivan samaa mieltä kaikenmaailman laastareista, rasvanpolttopillereistä ja läskinvatkaajista, mutta miksi sekoitat yritystä nimeltään Herbalife tähän keskusteluun. Toinen epäasiallisuus HS artikkelissa oli jota siteeraat, että Journal of Hepatology artikkelissa harmittelevat jopa tutkijat, etteivät ottaneet selvää tai edes kysyneet potilailta, mitä tuotteita heillä oli ollut käytössä, ei niin, että Herbalife olisi salannut asioita, päinvastoin, tuotteita on käytössä ja vapaassa kaupassa joka päivä yli 65 maassa. Eviran ja muidenkin vaatimat tuotesisältö ovat kaikissa tuotteissa. Paras tapa luonnollisesti olisi ollut kysyä niitä Herbalifelta suoraan. Jos jotakin epäillään ja vielä väitetään, olisi kohtuullista tutkia tai edes varmistua mistä tuotteista oli kysymys, ennenkuin antaa loppulausuntonsa.
Myös sinulle sanoisin seuraavaa: Ainoa syy, kuvittelisin ja toivon, on vähäinen tai aivan väärä tieto yrityksestä tai asiasta mistä puhut. Olet näköjään yhtälailla astunut samaan miinaan kuin HS toimittajakin. No, vaatiihan se lisäksi hyppysellisen nurjamielistä ennakkoasennettakin. Toivon joka tapauksessa, että et sekoita Herbalife yritystä moiseen roskaan.”
Myönnän kyllä, että blogikirjoitukseni Herbalife-yhtiön osalta perustui uutisjuttuihin – ei pelkästään Hesarin, vaan monen muunkin median välittämään aineistoon. Kävin kyllä tutustumassa myös Herbalife-yhtiön omiin sivuihin, mm mainoksiin tuotteista, joita markkinoidaan painonhallintaan. On totta, että terveysmarkkinoilla esiintyy monenlaisia vaikuttajia, kirjo on laaja, eikä Herbalife on osallinen kaikkeen uskomushoitorintamalla esiintyvään huuhaa- toimintaan. Edelleen olen sitä mieltä, että ns uskomushoidoista (tai luontaishoidoista) tulisi antaa lainsäädäntö. Muissa pohjoismaissa tällainen lainsäädäntö on jo olemassa. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on säädökset siitä, mille potilas- ja tautiryhmille hoitoja ei saa antaa. Minua kiehtoisi eniten Ruotsin malli. Ruotsissa on tehty selkeä ero ammattimaisen, näyttöön perustuvan hoidon ja uskomushoitojen välillä, mutta uskomushoitojen harjoittajia ei rekisteröidä.
Tänään uutiset kertovat, että Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ryhtynyt tutkimaan epäilyjä, joiden mukaan Herbalifen markkinoimat tuotteet olisivat aiheuttaneet maksavaurioita. Evira on pyytänyt yritykseltä yksityiskohtaisia lisätietoja selvittääkseen epäilyjä. Niin Herbalife- yhtiön kuin kuluttajien kannalta on tärkeää, että maksavaurioepäilyt perusteellisesti selvitetään. Jos Herbalife-yhtiön mainetta on aiheettomasti tahrattu, on tärkeää, että se myös julkisesti ja näkyvästi korjataan.
Jaettua joulun iloa
09.01.2008 23:17
Tänään ohjelmaa on ollut niin paljon, että päiväkirjan kirjoittaminen jäi illan viimeisille tunneille. Päivän kohokohta oli illan kokoontuminen, jossa kuulimme palautetta Riihimäellä toteutetusta joululahjakeräyksestä. Idea joululahjojen keräämisestä kotikaupunkimme vähävaraisille perheille syntyi vasta aivan joulukuun kynnyksellä. Idean äiti Leena Saarinen lähti rohkeasti toteuttamaan sitä yhdessä Monosen yrittäjäpariskunnan ja seurakunnan diakoniatoimen kanssa. Itse sain mieluisan kutsun keräyksen ”suojelijaksi”. Parissa viikossa kertyi 700 lahjaa, joita jaettiin n. 120 kotiin. Keräys toi iloa ja joulun tunnelmaa niin antajille kuin saajille. Joululahjan sai moni sellainen lapsi, joka olisi jäänyt tyystin lahjoitta – joissakin perheissä ei lahjoja oltu nähty edellisenäkään jouluna. Keräys onnistui yli odotusten ja ajatuksemme kääntyivätkin jo tulevaan jouluun. Mielestäni tämä konsepti kannattaisi levittää tiedoksi muihinkin kyliin. Kokemus oli kansalaisyhteiskunnan toimintaa kauneimmillaan. Riihimäen keräyksen järjestäjät varmasti mielellään kertovat käytännön vinkkejä.
Keskustelua Kemijärven sellusta ja presidentin valinnasta
08.01.2008 00:00
Keskustavaikuttajat vaativat painokkaasta Kemijärven tehtaan toiminnan jatkamista. Varapuheenjohtaja Antti Rantakangas varoittaa, että pörssiyhtiön pääomistaja vaihtaa yhtiökokouksessa hallituksen, jos hallitus ei toimi omistajan tahdon mukaisesti. Samassa yhteydessä toimitusjohtajan asema tulee arvioitavaksi. Hän vakuuttaa, että Suomen valtion strategiana Storan pääomistajana ei voi olla kannattavan teollisen toiminnan alasajo Suomesta. Lapin vaalipiirin keskustalainen kansanedustaja Hannes Manninen puolestaan uskoo, että puunjalostus Kemijärvellä jatkuu. Hän myös paljasti, että valtio neuvottelee Stora Enson suurimpana omistajana pääministeri Vanhasen sekä kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen johdolla. Manninen vieläpä muistutti, että Keskustan puoluevaltuuskunta Turussa joulukuun alussa edellytti, että Itä-Lapissa puunjalostusta jatketaan. Jos Kemijärven sellutehtaan toimintaa ei maan suurimman puolueen voimin saada elvytettyä, puolue menettää täysin uskottavuutensa tällaisten puheiden jälkeen. Toivotaan parasta. Vai kokoomusko on esteenä Kemijärven tehtaan pelastusyrityksille? Ministeri Häkämies asettui voimakkaasti puoltamaan tehtaan alasajoon liittyviä kyseenalaisia perusteluja korostaen puutavaran riittämättömyyttä.
Aamulehdessä kerrottiin demarien piirissä olevan haluja siirtää presidentin valinta kansalta eduskunnalle. Tasavallan presidentin valtaoikeuksien kaventaminen ei ole vähentänyt kansalaisten arvostusta presidentti-instituutiota kohtaan. Suorasta kansanvaalista ei tule luopua. Ulkopolitiikan kaksinapainen johtajuus tulee nähdä pikemmin voimavarana kuin ongelmana. Miksi tehdä ongelma sellaisesta, jonka voi nähdä vahvuutena? Ulkopolitiikassa tarvitaan malttia, laajapohjaista harkintaa ja pitkäjänteisyyttä. Tasavallan presidentti tuo ulkopolitiikkaan myönteisellä tavalla jatkuvuutta hallitusten vaihtuessa vähintään neljän vuoden välein. Järjestelmä on toiminut tarkoituksenmukaisesti myös EU-oloissa. Sen sijaan presidentin valtakauden lyhentämistä viiteen vuoteen voisi selvittää. Jos EU-vaalit ja presidentinvaalit onnistuttaisiin yhdistämään, säästettäisiin kustannuksia ja lisättäisiin europarlamenttivaalien äänestysaktiivisuutta. Kaksi vaalikautta kestävä presidenttikausi on pitkä, sen aikana peräti 12 vuosiluokkaa saavuttaa äänestysiän. Kansainvälisestikin vertaillen kuuden vuoden vaalikausi on pitkä.
Hoitajapulaa korvataan unilääkkeillä
07.01.2008 13:04
Olen tänään tehnyt aamupäivän toimistotöitä eduskunnan työhuoneessa ja osallistunut ruotsin tunneille. Nyt olen kiiruhtamassa Messukeskukseen valtakunnallisille Lääkäripäiville. Vanhasta tottumuksesta käyn vuosittain lääkärikunnan tärkeimmässä viikon mittaisessa koulutustapahtumassa. Yritän saada pikakatsauksen lääketieteen uusimpiin suuntauksiin.
Luentotarjonta on runsasta. Näyttelyssä kiertelykin on hyödyllistä, lääkkeet ja laitteet uudistuvat jatkuvasti. Lisäksi on hauska tavata käytävillä vanhoja opiskelukavereita ja kollegoja. Joka vuosi olen saanut Lääkäripäiviltä myös tuoreita näkökulmia politiikkaan, nyt niitä erityisesti tarvitaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan työskentelyyn. Tänään on jo uutisoitu Lääkäripäivillä käsiteltävää vanhusten liiallista unilääkkeiden käyttöä. Etenkin laitoshoidossa unilääkkeiden määräämisen tosiasiallinen syy voi olla hoitajapula. Vanhuksilla unilääkkeiden käytön haitat arvioidaan hyötyjä suuremmiksi. Vakavia haittoja ovat mm. muistin heikkeneminen ja kaatumisriskin kasvu.
Tyttöjen ulkonäköpaineet ja syömishäiriöt
06.01.2008 00:26
Saunoimme illalla kahden nuorimman tyttäreni (11 v.) kanssa ja juttelimme tyttöjen juttuja. Juulia on oma-aloitteisesti aloittanut itsepintaisen herkuista kieltäytymisen tarkoituksenaan solakoitua. Kaikki tyttäremme ovat olleet samassa iässä hiukan pyöreitä, ei mitenkään ylipainoisia vaan lapsekkaan muotoisia. Ulkonäköpaineet tulevat tytöille nykyisin jo varhain. Pystyn hyvin ymmärtämään syömishäiriöiden, etenkin anoreksia yleisyyden, vaikka onneksi omassa perheessämme ei tätä sairautta ole esiintynyt.
Kerroin tyttärelleni muiston omasta lapsuudestani, kesästä 13-vuoden ikäisenä. En ollut ylipainoinen, pikemminkin tavallisen hoikka, mutta minulla oli hyvin laiha tyttökaveri, jota ihailin. Tyttövuosieni ihanne oli langanlaiha malli Twiggy, jota ystäväni muistutti. Päätin aloittaa reippaan laihdutuksen pelkällä porkkanadieetillä ja pyöräillen. Kahden päivän kuurin jälkeen heräsin yöllä nälänsekaiseen pahoinvointiin. Pelästyin tunnetta – pystynkö enää syömään normaalisti? Paistoin keskellä yötä paistinpannulla runsaassa voissa ruisleivän paloja rapeiksi ja nautin ne lakkahillon kanssa. Vointi parani ja jatkoin elämääni entiseen malliin. Onneksi en pystynyt jatkamaan nälkäkuuriani.
Nykytyttöjen syömishäiriöt eivät toki ole pelkästään median syöttämän anorektisen ulkonäköihanteen aiheuttamia. Tyttöjen psyykkinen pahoinvointi, etenkin masentuneisuus on monella tavoin lisääntynyt viime vuosina. Tilanne on merkillinen, tytöillä on mahdollisuuksia enemmän kuin koskaan historiassa, mutta samaan aikaan myös paljon ongelmia.
Palvelumaksuja ei tule porrastaa tulojen mukaan
05.01.2008 13:55
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati viikolla sosiaali- ja terveydenhuollon taksapolitiikan tarkistamista niin, että maksut porrastetaan tulojen ja varallisuuden mukaan. Ajatus kuulostaa kauniilta, mutta käytännössä johtaisi hankaliin tuloloukkuihin. Pitäisikö lääkkeiden ja ruuan hinta porrastaa ihmisen tulojen mukaan?
Tuloerojen tasaus toimii parhaiten verotuksen kautta. Jos hintoja ryhdytään porrastamaan tulojen mukaan, käytännössä niitä verotetaan ankarimmin, jotka tarvitsevat palveluja eniten. Terveyskeskus- ja sairaalamaksujen porrastaminen merkitsisi sitä, että sairaita verotettaisiin nykyistä ankarammin. Terveydenhuollon palveluja tarvitseva maksaisi sitä enemmän, mitä korkeammaksi hänen tulonsa nousisivat.
Terveydenhuollon maksujen sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistää sen sijaan parhaiten maksukattojärjestelmä. Siinä maksuja kohtuullistetaan tarpeen, ei tulojen mukaan. Tällä hetkellä ongelmana on se, että katto on liian korkealla ja reikäinen. Lisäksi niin lääkkeille, asiakasmaksuille kuin matkoille maksukatot ovat erilliset, mikä johtaa varsin korkeaan kokonaiskattoon. Missä viipyy jo Vanhasen 1. hallituksen lupaama esitys maksukattojen yhdistämisestä?
Millaisen johtajan maailman supervalta valitsee itselleen?
04.01.2008 00:01
Yhdysvaltain presidentin vaalien tuloksella on merkitystä, ei vain Pohjois-Amerikassa, vaan liioittelematta koko maapallolla. Vaalitulos vaikuttanee myös suomalaiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, vaikkapa sen vuoksi, millaiseksi Nato kehittyy tai miten Afganistanin ja Pakistanin tilanteeseen puututaan. Myös USA:n suhde YK:n toimintaan ja ilmastopolitiikkaan riippuu paljon kansankunnan johtajan linjauksista. Toivottavasti amerikkalaiset osaavat valita viisaasti.
Presidentinvaalien pääteemat ovat suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoiset. CNN on listannut sivuilleen kuusi pääkysymystä, joihin jokaisen presidenttiehdokkaan kanta on kirjattu. Ne ovat järjestyksessä abortti, maahanmuutto, Irak, samaa sukupuolta olevien avioliitto, sosiaaliturva ja verotus. Ehdokkaiden kampanjasivuilla myös keskitytään varsin paljon kansakunnan sisäisiin arvokysymyksiin, vaikka Yhdysvaltain presidentti ei ole ”pelkkä” arvokeskustelija, vaan todellinen ulko- ja sisäpoliittinen vallankäyttäjä. Jos katsoo ehdokkaitten näkemyksiä kuolemanrangaistuksesta, on vaikea nähdä, että tässä suhteessa tulevina vuosina tulisi muutoksia, valitaanpa presidentiksi kuka tahansa. Hillary Clinton vakuuttaa olevansa vankkumaton kuolemantuomion kannattaja, ja jopa demokraattiehdokas Barack Obama kertoo kannattavansa kuolemantuomiota erityisen raskaita rikoksia tehneille, vaikka hän onkin julkisesti arvostellut siihen liittyviä julmuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia.
Ensimmäiset esivaalit käynnistyvät Iowassa aivan pian tätä kirjoittaessani ja mielenkiinnolla seuraan tuloksia. Viimeisten mielipidemittausten yllättäjä republikaanileirissä on ollut Mike Huckabee, entinen baptistipastori ja Arkansasin kuvernööri. Hän ponkaisi tuntemattomuudesta, vaatimattomalla vaalibudjetilla lähes kärkeen saatuaan ns. sosiaalisten konservatiivien luottamuksen. Republikaanileirin kilpailijat ovat syyttäneet häntä lepsuilusta maahanmuuttajia kohtaan sekä kuvernöörinä liiallisesta armeliaisuudesta rikollisia kohtaan. Samoin häntä on syytetty ”demokraattimaisesta” Bushin arvostelusta. Huckabeen kampanjaprofiili tiivistyy kahteen sanaan ”kristitty johtaja” – hän saanee evankelikaalisten kristittyjen vahvan tuen perinteisten perhearvojen puolustajana. Toimittaja tivasi Huckabeelta kantaa kysymykseen: ”Mitä Jeesus tekisi presidenttinä?” Hän vastasi: ”Jeesus olisi liian viisas pyrkiäkseen sellaiseen virkaan.”
Pitäisikö ilotulitteita jotenkin rajoittaa?
03.01.2008 09:51
Arjen palattua pyhien jälkeen viestejä yhteiskunnan epäkohdista on alkanut tulla entiseen tahtiin. On tullut toiveita omaishoidon tuen parantamiseen, omaishoitajien vapaapäiväoikeuksien lisäämiseen, kotihoidon tuen tason nostamiseen. Asevelvollisten asumistukeen vaikuttavat aviopuolison tulot, mikä asettaa avioliiton solmineet varusmiehet avosuhteessa asuvia heikompaan asemaan. Tästä aion tehdä kirjallisen kysymyksen.
Opiskelijan isä otti yhteyttä ihmetellen, miksi toiselle paikkakunnalle muuttanut kuumeinen opiskelija ei saanut apua vanhempien kotipaikkakunnan terveyskeskuksesta, vaan häntä piti kyyditä parin sadan kilometrin reissu opiskelupaikkakunnan terveyskeskukseen.Tällainen juoksutus on todella järjetöntä paitsi potilaan ajankäytön kannalta, myös kansantaloudellisesti (turhia matkakustannuksia). On myös epätarkoituksenmukaista resurssien käyttöä, että samaa vaivaa pyöritellään monessa yksikössä, kun tilanne voitaisiin hoitaa heti ensimmäisessä vastaanottopisteessä. Julkisia terveyspalveluja on välttämätöntä kehittää asiakaslähtöiseen suuntaan. Tässä on yksi tärkeä näkökulma sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyyn tulevaa terveydenhuoltolakia säädettäessä.
Olen saanut myös useita toiveita ilotulitusten rajoittamisesta. Näkökulmat ovat pohdinnan arvoisia – huonouniset mielenterveyspotilaat kärsivät läpi yön jatkuvasta tulituksesta, ilman laatu on heikkoa, silmävauriot tuovat kustannuksia yhteiskunnalle ja eläimet säikkyvät. Joku toivoi haittaveroa tulitteille ympäristöhaittojen vuoksi. Vuodenvaihteen ilotulitteita arvioitiin Suomessa myydyn 10 miljoonan euron edestä – summa on suuri. 70 % kaikista ilotulitteista valmistetaan Kiinassa, jossa työolot ovat kehnot. Ilotulitusten aiheuttamat pienhiukkaspäästöt ovat yllättävän suuret, ne näkyvät korkeina vuosittaisina piikkeinä, kun kaupunki-ilman laatua tutkitaan. Ilma oli savusta sakeana uudenvuoden yönä Riihimäelläkin, kun kiertelimme kuopuksemme kanssa tulituksia katselemassa. Toisaalta – ilotulitukset ovat elämyksiä, kauniita katsella ja varsinkin lapsille jännittäviä. Itse en ole koskaan tulitteita ostanut, olen katsellut taivaalle muiden ostamia ja ampumia raketteja. Olen kyllä viestittäjien kanssa samaa mieltä siitä, että yhteisiä pelisääntöjä voisi kehittää – esimerkiksi pyrkiä rauhoittamaan aamuyön hiljaisuuden. Ja miksi joka mökkiin pitää ostaa omat tulitteet? Kylät ja korttelit voisivat sopia yhteisen ajan ja paikan, jolloin raketit ammutaan yhdessä.
Kristillisdemokratia on aate, joka ylittää kieli- ja kansallisuusrajat
02.01.2008 08:56
Kenian vaalimellakat ovat muistuttaneet siitä, miten kiitollisia voimmekaan olla kehittyneestä demokratiastamme, rauhallisista ja vakaista oloista. Olen seurannut huolestuneena uutislähetyksiä ja saanut myös joitakin henkilökohtaisia viestejä siellä työskenteleviltä suomalaisilta. 70 000 ihmistä on joutunut pakenemaan kodeistaan, satoja ihmisiä on kuollut ja kymmeniä ihmisiä on poltettu elävältä kirkkoon. Ulkopuoliset tahot ovat yhtyneet opposition syytöksiin ääntenlaskennan epäselvyyksistä. EU:n vaalitarkkailijat katsovat, etteivät vaalit täyttäneet kansainvälisiä vaatimuksia. Tarkkailijoiden mielestä vaalien tulos pitäisi alistaa puolueettomaan tutkimukseen.
Vaalimellakoita selitetään heimojen välisillä ristiriidoilla. Puolueet jakautuvat etnisten ja kielellisten ryhmien mukaan. Vaalien voittajaksi julistautunut istuva presidentti Kibaki edustaa kikuju- ja niukasti hävinnyt Odinga puolestaan luo-heimoa. Jos poliittinen kartta muodostuu heimojen ja kieliryhmien perusteella, politiikkakin helposti muotoutuu ryhmittymien väliseksi valtataisteluksi. Esimerkkejä löytyy Keniaa lähempänäkin. Belgiassa elettiin kuukausitolkulla hallituskriisissä flaamien ja vallonien ikiaikaisten riitojen vuoksi – molemmilla kieliryhmillä on tyystin omat puolueensa.
Onhan meilläkin yksi selkeä kielipuolue, RKP ja väljästi tulkiten myös enemmistönkielen populistipuolue perussuomalaiset. Mutta Suomessa voimme iloita siitä, että kieliryhmien tai vaikkapa uskontokuntien väliset suhteet ovat rauhalliset. Uskonnollisten jännitteiden maailmassa voimme iloita siitäkin, että meillä luterilainen ja ortodoksinen kansankirkko ovat historian saatossa sopeutuneet rauhanomaisesti elämään keskinäisessä kunnioituksessa. Kansalliseen yhtenäisyyteen ja kansanryhmien väliseen keskinäiseen kunnioitukseen kannattaa investoida. Vähemmistökielien ja -ryhmien palvelujen järjestämisestä kannattaa maksaa. Kukaan ei hyödy, jos kansanryhmien välit tulehtuvat.
Siksi pidän tärkeänä sitä, että kristillisdemokraattinen puolue on kaksikielinen. Suomenkielisenä ja umpisuomalaisessa ympäristössä kasvaneena näen, että ruotsinkielinen kulttuuriperintömme on yksi suomalaisen yhteiskunnan vahvuus ja rikkaus. On tärkeää huolehtia siitä, että kaikki suomalaiset saavat palvelunsa omalla äidinkielellään ja että voimme tulevillekin sukupolville siirtää kielellisesti rikkaan kulttuuriperinnön.
Kiitän kommenteista eiliseen päiväkirjamerkintään. Voit kommentoida joko nimelläsi tai aivan vapaasti myös nimimerkillä. Kommenttiviesti tulee hyväksyttäväksi ennen julkaisemista, mutta halutessasi voit käyttää nimimerkkiä nimesi sijaan. Viesti tulee perille, vaikka siihen et laittaisi lainkaan sähköpostiosoitetta, joten voit kommentoida myös tyystin anonyymisti. Keskustelu olkoon siis varsin vapaata, tosin minulla on vastuu palstasta ja siksi ennakkotarkastus on käytössä. Mutta aion kyllä sallia kriittisetkin kommentit.
Ihanaa uutta vuotta!
01.01.2008 00:05
Tänään päiväkirjani muuttuu blogiksi, joka sisältää mahdollisuuden kommentointiin. Päiväkirjamerkintöjä aion jatkaa edelleen päivittäin – aiheet tulevat vaihtelemaan arjen askareista päivän politiikkaan. Kommentoidakin saa ihan mistä näkökulmasta tahansa.
Uuden vuoden lupauksia en ole tehnyt – en ole koskaan oikein sisäistänyt vuoden vaihteeseen liittyviä lupauksia. Jos aikomukset ovat hyviä ja tarpeellisia, miksi ihmeessä pihdata niiden toteutusta vuoden vaihteeseen?
Viime vuoden viimeistä iltaa vietimme Tampereella Pirkka-hallissa tuhansien ihmisten joukossa tapahtumassa nimeltä ”Unelma Suomesta”. Talk show, jossa olin yhtenä keskustelijana, pohti suuria ja pieniä unelmia sekä tulevaisuuden skenaarioita. Elämän raadollisuudesta ja pettymyksistä huolimatta on tärkeää uskaltaa unelmoida, pukea unelmia sanoiksi ja ryhtyä niitä toteuttamaan. Martin J. Luther Kingin legendaarinen puhe ”I have a dream” muutti maailmaa enemmän kuin hän ehkä edes unelmoi.
Tämä vuosi on kristillisdemokraateille tärkeä. Juhlimme puolueen 50-vuotista historiaa, mutta emme jämähtäen menneisyyteen, vaan tähyten tulevaisuuteen. Missiomme on vähintään yhtä ajankohtainen kuin puoli vuosisataa sitten. Unelmani on, että voimme osaltamme olla rakentamassa yhteisöä, jossa jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan, heikoista huolehditaan ja jossa yhteisöllisyys ja lähimmäisyys kukoistavat. Toivon, että juhlavuoden kunniaksi saamme nostettua puolueemme profiilia kuntapuolueena. Kristillisdemokraattisen ideologian yksi perusta on läheisyysperiaate, päätökset on tehtävä lähellä ihmistä. Kuntapolitiikassa tarvitaan perhearvoja ja ihmisarvoa kunnioittavia kristillisdemokraattisia vaikuttajia, siksi toivon puolueelleni vaaleissa menestystä.
Puolisoni ja puolueeni ovat muuten täsmälleen samaa hyvää vuoden -58 vuosikertaa. 50-vuotisjuhlia siis tälle vuodelle riittää.
RSS-Syöte