Tänään äänestetään äitiydestä ja isyydestä

15.05.2009 09:34

Tänään puolueemme saa vieraaksi pohjoismaisten kristillisdemokraattien puoluesihteereitä. Itse tapaan vieraat lounaalla – mielenkiintoista on kuulla terveisiä muista pohjoismaista. Tänään äänestetään klo 13 istunnossa samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta. Olen tehnyt lain hylkäysesityksen. Harmin sitä, että julkisessa keskustelussa asialliset perustelut lakia vastaan ovat jääneet pimentoon.  

Koko perhelainsäädäntö on alun perin syntynyt tarpeesta turvata lapselle isä erilaisissa elämäntilanteissa. Lapsen äitiys on selkeää synnytyksen perusteella, mutta isyys ei aina ole. Lapselle on haluttu mahdollisuuksien mukaan turvata oikeus isään. Esitetty laki murtaa tämän periaatteen. 

Naisparin sisäisesti adoptoima lapsi ei tule koskaan saamaan isää, vaikka hänen ja biologisen isän välillä myöhemmin tällainen toive syntyisi. Esitys siis tosiasiallisesti heikentää lapsen perheoikeudellista asemaa pysyvällä tavalla.  Hedelmöityshoidoilla alkuun saatetulla lapsella on viimeistään 18 vuotta täytettyään oikeus saada tieto biologisen isänsä henkilöllisyydestä. Anonyymi sukusolujen luovutus ei uuden lain mukaan enää ole mahdollista. Jos isä olisi halukas lapsensa tunnustamiseen myöhemmässä vaiheessa, esimerkiksi lapsen toiveesta, tämä ei enää juridisesti olisi mahdollista, jos hänellä on jo kaksi laillista äitiä. Ihmisen tarve tietää omat juurensa ovat syvät – tämä näkyy siinä, miten vielä eläkeiässäkin monet toivovat voivansa saada oikeuden tulla tunnustetuksi isänsä lapseksi. Tämä esitys vie lapselta mahdollisuuden biologisen vanhempansa aseman laillistamiseen. 

Esitys muuttaa vanhemmuuden luonnollista dikotomiaa, jakoa äitiyteen ja isyyteen mahdollistamalla kahden äidin tai kahden isän yhtäaikaisen juridisen vanhemmuuden. On uskaliasta ryhtyä muuttamaan ihmisyyden peruskäsitteitä – kenelläkään ei luonnostaan voi olla kahta samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.

Janne
15.5.2009 10:05:17
Lapselle tärkeintä on rakastavat vanhemmat, riippumatta vanhempien sukupuolesta. Jos se on se tärkein juttu, että lapsella on sekä aiti että isä, niin miten pitäisi toimia avioerotilanteessa? Entäs jos toinen vanhemmista kuolee?

Perhelainsäädännön tarkoitus ei tulisi olla turvata lapselle isä, vaan sen tarkoitus olisi suoda lapselle turvallinen lapsuus. Se, että lapsella on isä ja äiti, ei takaa turvallista lapsuutta. Se, että lapsella on kaksi äitiä (tai kaksi isää) ei tarkoita sitä, että lapsen elämästä tulisi onnetonta.

Se lapsen onnellisuus tulisi olla etusijalla, ei se, mitä sukupuolta lapsen vanhemmat sattuvat edustamaan.

Avioerot, vanhammen kuolema jne. myös rikkovat sitä "luonnollista dikotomiaa", miksi noista asioista ei olla huolissaan? Ne kuitenkin ovat paljon yleisempiä kuin homoadoptio.

Mitäs jos nyt oikeasti lähdettäisiin siitä, että lapsella olisi rakastavat vanhemmat, sen sijaan että lähdetään siitä, että lapsella on isä ja äiti? Väitän, että noista kahdesta se ensimmäinen on äärettömästi tärkeämpää kuin se jälkimmäinen.
Laz
15.5.2009 10:07:13
"On uskaliasta ryhtyä muuttamaan ihmisyyden peruskäsitteitä – kenelläkään ei luonnostaan voi olla kahta samaa sukupuolta olevaa vanhempaa."

Jaha, argumentit heikentyvät edelleen äänestysten lähetessä. "Luonnollisuus"- argumentti on jo niin kulunut ja huono, että ei uskoisi Räsäsen kaltaisen koulutetun ihmisen siihen sortuvan. Perhemalleja on (niin eläin- kuin ihmiskunnassakin) vaikka minkälaisia ja tärkeintä niissä on edelleen se, että lapsista huolehditaan ja lapsia rakastetaan, ei se, mitä sukupuolta vanhemmat ovat.

Tällä menolla seuraavaksi lähdetään varmaankin perussuomalaisten edustajan linjoille, jossa perustelut ovat tasoa "mutku niitä kiusattais koulussa".
Mikko Nummelin
15.5.2009 13:51:22
Olen järkyttynyt lopputuloksesta ja siitä, kuinka monet kansanedustajat lintsasivat kyseisestä istunnosta. Ikään kuin vastuunpakoilua ja pään pensaaseen työntämistä.

Lisäksi laki on nyt hyväksytyssä muodossaan ristiriitainen isyyslain ja hedelmöityshoitolain eräiden pykälien kanssa. Eräs ongelma koskee tapauksia, joissa sukusoluja luovuttanut mies on antanut suostumuksensa isyyden vahvistamiseen. Jos näissä tapauksissa äidin naispari menisi adoptoimaan lapsen sisäisellä adoptiolla, ennen kuin isyyttä olisi vahvistettu ja isän mielipidettä kysytty, niin isyyslain 3 § 2. momentti edelleen _velvoittaa_ tuomioistuimen vahvistamaan isyyden. Missään nykyisessä laissa ei sanota, ettei myöskään isyyskannetta voisi ajaa adoption jälkeen, jos adoptioon ei ollut isän suostumusta ja siten adoptiolain mukaista luopumista vanhemmuudesta. Lisäksi isyyslaki ei ota lainkaan kantaa tapauksiin, joissa lapsella olisi ennestään nyt hyväksytyn lain mukaisesti kaksi äitiä, eikä esimerkiksi kysy adoptiosuostumuksia tai etenkään säädä kummankaan äidin vanhemmuusoikeuksien lakkaamisesta.

Nämä ristiriidat ovat jääneet lakeihin, koska kukaan ei tullut ajatelleeksi, että similaarista tilannetta ei esiinny heteroparisuhteissa. Heteroparit eivät nimittäin adoptoi suhteensa aikana syntyneitä lapsia, vaan asiaa säädellään ennemmin vanhemmuusolettamilla ja isyyden vahvistamisilla. Vastaavasti tietyin edellytyksin aviomiehen isyyden kumoamisesta on säännöksiä, mutta äitiyden kumoamisesta ei.
kehäraakki
15.5.2009 14:22:51
Ihmiskunta tuhoutuu kohta omaan mahdottomuuteensa, jos tätä menoa jatkuu. Mitä erinomaista ja hienoa on lapsen omistaa joko kaksi äitiä tai kaksi isää? Ajan mittaan yhteiskunnan arvot vääristyvät tässä touhussa; lapset voivat alkaa vaatia vaihtaa vanhempiaan ja siihenkin varmaan säädetään sitten laki. Minä peräänkuulutan järjen käyttöä: älä anna pikkusormea pirulle, se vie kohta koko käden!
Laz
15.5.2009 15:31:42
"Mitä erinomaista ja hienoa on lapsen omistaa joko kaksi äitiä tai kaksi isää?"

Jos nämä kaksi äitiä tai kaksi isää ovat hyviä vanhempia, niin mitä ihmeen väliä sillä on. Hyvä vanhemmuus ei kysy vanhempien sukupuolta.
Aila Wallin
15.5.2009 17:25:37
Minustakin on käsittämätöntä että KOLMASOSA kansanedustajista jätti äänestämättä tässä kansamme henkisen tilan kannalta erittäin merkittävässä ja linjaa vetävässä asiassa! Kaikkein kurjinta on se väistämätön johtopäätös, että nämä 61 olivat lain hylkäämisen kannalla, mutta eivät rohkene asettautua vihreävärikkäiden yms. trendikkäiden ajatuksia vastaan.

Noh, eihän tuo olisi tilannetta muuttanut, koska lakia kannatti noin suuri joukko, mutta kuitenkin.

Aika jännä oli jonkun iltpäivälehden äänestys, jossa (itsekin yllätyin!) ihmiset äänestivät reilusti lakia vastaan. Ketähän ne kansanedustajat sitten oikein edustavat???
marjut
15.5.2009 18:51:31
Hei!
Uskomatonta,että nyt sitten saa homo-ja lesboparit adoptio-oikeuden,en olisi uskonut,että se menee läpi,mutta näin vain on käynyt.Ei ole mielestäni hyvä asia ollenkaan,että näin kävi.En ole mikään rasisti,mutta kyllä lapsella pitää ehdottomasti olla malli mieheltä ja naiselta eikä samaa sukupuolta olevilta vanhemmilta.

Kenen lapsi tämä on?
15.5.2009 20:42:52
Kiinnittäisin huomion sanaan "vanhempi". Koko ajan puhutaan, että onhan se hyvä, että lapsella on rakastavat vanhemmat. Mutta...eihän se toinen kahden samaa sukupuolta olevan liiton vanhempi ole mikään oikea vanhempi, koska lapsen tekemiseen tarvitaan mies ja nainen. Se toinen on enintään sijaisvanhempi.
Aikamoista harhaanjohtamista puhua rakastavista vanhemmista...Puhutaan sitten vaikka ihmisistä.
Mikaela
15.5.2009 22:29:43
Surullista tämä äänestyksen lopputulos. Seuraavaksi kai sitten annetaan heille laajempi adoptio-oikeus, kuten on käynyt monessa maassa.
Lakiesityksen perusteluissa nostettiin odotetusti esiin lastenpsykiatrista tutkimuta jonka mukaan samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset voivat paremmin kuin heteroparien lapset. Eli sen mukaan pitäisi kai alkaa kehottaa homosuhteiden solmimista keinona lasten ja nuorten mielenterveysongelmien hoitoon? Näistä tutkimustuloksista huolimatta olen varma siitä että lapsen ja nuoren identiteettikehitys on haastavampaa näissä perheissä joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta. Pitkäaikaisseurannan tuloksia puuttunee myös vielä.

Hienoa oli nähdä että kd:n kaikki edustajat äänestivät lakiesitystä vastaan. Raamatulliset perusarvot elävät kd:n eduskuntaryhmässä, ja se antaa toivoa ja uskoa politiikkaan.
Siunausta teille sinne vastavirtaan!
Laz
15.5.2009 23:08:41
Täytyy sanoa, että masentavaa on täällä kommentoivien retoriikka. Lasten hyvinvointi ei selvästikään mielessä paljon paina, tärkeämpää on päästä julistamaan omia perusteettomia ennakkoluuloja.

"Näistä tutkimustuloksista huolimatta olen varma siitä että lapsen ja nuoren identiteettikehitys on haastavampaa näissä perheissä joissa vanhemmat ovat samaa sukupuolta."

Tämä juuri kuvaa sitä, että kun todellisuus ei sovikaan omiin ennakkoluuloihin, niin silloin kielletään todellisuus.
Vastuullinen vanhempi
16.5.2009 03:05:55
Kolmen pojan yksinhuoltajana ajattelen, että asia ei ole suinkaan näin helppo ja yksinkertainen tai 'söpö' kuin mediassa annetaan ymmärtää. Kommentit nykyajassa elämisestä ovat aika ohuita kun todellisuutta punnitaan. Poikani eivät kaipaa toista huoltajaa, vaan isäänsä. Tässäkin tilanteessa lastenpsykiatri Jari Sinkkosen perään kuuluttama isän läsnäolo edes mentaalitasolla on avainasemassa poikien kehityksen kannalta. Isää ei saa eikä voi kieltää!

Hyvä Päivi!
joo
16.5.2009 09:28:21
marjut: Mitä tekemistä rotusyrjinnällä on homoperheiden sisäisen adoptio-oikeuden kanssa? Kun oikein erikseen mainitset, ettet ole rasisti? Opi termit.
Ida
16.5.2009 10:15:26
Kiitos Päivi, että jaksat vielä taistella kristillisten arvojen puolesta! Siunausta työhösi. Olet esimerkillinen politikko!
Aukust
16.5.2009 17:41:34
Räsänen voisi sanoa ihan suoraan, että vastustaa tiettyjen kansanryhmien ihmisoikeuksia, koska ne ovat hänen kristillisten arvojensa vastaisia, eikä yrittääkään perustella kielteistä suhtautumistaan argumentein jotka ovat paitsi vanhentuneita myös helposti kumottavissa.

Luonnollisuus kuulostaa korvissamme aina jotenkin hyvältä, puhtaalta ja moraalisesti hyväksyttävältä. Todellisuudessa puhumalla "luonnollisesta" vanhemmuudesta Räsänen syyllistyy rikkomaan tunnetun moraalifilosofin David Humen Humen lakia (Humen giljotiini). Humen laki esittää, että tosiasioista ei voida vetää moraalisia johtopäätöksiä; siitä, miten jokin on, ei voida päätellä, miten sen kuuluisi olla. Kun "luonnollisuutta", tai jonkun asian tai ilmiön esiintymistä "luonnossa" käytetään perusteena sille, onko ilmiö meidän mielestämme moraalisesti oikein, ajaudutaan hyvin pian ongelmiin. Onko oikein tappaa, raiskata tai ryöstää? Kaikkia näitä asioita tapahtuu "luonnossa".

Juuri kukaan "luonnollisuutta" argumenttina käyttävistä ei yleensä pysähdy määrittelemään, miten hän rajaa "luonnollisen" ja "epäluonnollisen" ympäristön. Suomen Kielitoimiston sanakirjan mukaan luonnolla käsitetään maaperä, vesi- ja ilmakehä kasvi- ja eläinlajeineen, ja tarkennetummin edelliset elinympäristönä, jota ihminen ei ole muokannut ollenkaan tai vain vähän.
Tiedämme kaikki, etteivät eläimet tai kasvit ihmisen muokkaamattomassa ympäristössä (tai edes meidän keskuudessamme) toimi ihmisten tunnustamien ja ylläpitämien moraalisääntöjen mukaan. Eläimet (kuten ihmisetkin) harrastavat seksiä huvikseen, lisääntyäkseen ja käyttääkseen valtaa toiseen yksilöön. Myös eläimet tappavat, vaikka se ei olisi niille selviytymisen kannalta välttämätöntä, ja käyttävät tarpeetonta julmuutta saaliiseensa. Eläimet solmivat elinikäisiä suhteita, elävät moniavioisissa yhteisöissä, pariutuvat samaa sukupuolta olevien lajitovereiden kanssa jne.
Mitä muuta, kuin "luonnollista" niiden käyttäytyminen voisi olla?
Vertailun vuoksi: emme pidä esimerkiksi raiskauksia hyväksyttävinä tai moraalisesti oikeutettuina, vaikka niitä tapahtuu sekä ihmisten että eläinten keskuudessa, eli ne siten ollen ovat "luonnollisia". Ihmisen moraalia, arvoja ja eettisiä valintoja ei siis voida perustella "luonnollisuudella".

Henkilö voi kyllä puhua siitä, mikä on hänelle itselleen "luontaista" tai "luontevaa", eli millaisten valintojen, arvojen, elämäntapojen jne. toteuttaminen hänen omassa elämässään tuntuu hänestä itsestään hyvältä ja oikealta, "luonnolliselta", mutta yksilön kokemuksesta ei voida tehdä yleisiä moraalisia sääntöjä. Luonnollisuuden käsite ei itse asiassa näin puhuttaessa viittaakaan luontoon, vaan ihmisen omaan intuitiiviseen kokemukseen siitä mikä hänelle itselleen on hyvää ja oikein. Koska on täysin mahdotonta, että jokaisen ihmisen kokemusmaailma, perimä jne. yksilön syvimpään olemukseen ja minän kokemukseen vaikuttavat asiat olisivat samanlaisia, on ihan turhaa edellyttää, että kaikki ihmiset voisivat toimia samalla intuitiivisella tavalla. Siitä, mikä on yhdelle ihmiselle "luonnollista" ei siis voida päätellä, mikä on "luonnollista" toiselle, vielä vähemmän sitä, minkä PITÄISI olla luonnollista kaikille.

Tässä keskustelussa on laajalti unohdettu se, että on paljon eri sukupuolta olevien vanhempien perustamia perheitä, joissa lapset eivät ole toiselle tai kummallekaan vanhemmalleen biologista sukua. Näissä perheissä toisella vanhemmalla on kuitenkin -lapsen biologisten vanhempien suostumuksella- mahdollisuus ottaa lapsi myös juridisesti omakseen. Myös näissä perheissä lapset joutuvat aikuiseksi kasvettuaan kohtaamaan sen tilanteen, ettei toinen tai molemmat vanhemmista ole biologinen isä tai äiti. Pyyhkiikö tämä tietoisuus kokonaan pois lapsen elämässä läsnä olleen vanhemman lapselle osoittaman kiintymyksen, rakkauden, tuen ja läsnäolon? Tuskin. Biologinen vanhemmuus ei tee automaattisesti aikuisesta lapselle vanhempaa, vaan vanhemmuus muodostuu aikuisen sitoutuessa pitämään huolta, rakastamaan ja tukemaan lasta tämän jokapäiväisessä elämässä. Totta kai biologisella perimällä on merkitystä henkilön kasvulle, ja varsinkin jossain vaiheessa elämäänsä ihmiselle voi olla tärkeää tietää, kuka on hänen biologinen isänsä/äitinsä. Nämä ovat kysymyksiä, joita kaikki adoptioperheet kohtaavat ja joutuvat käsittelemään, eivätkä eri sukupuolta olevien vanhempien perheiden lapset ole tässä yhtään erilaisessa asemassa kuin samaa sukupuolta olevien adoptiovanhempienkaan lapset.
Näissä eri sukupuolisten vanhempien adoptioperheissäkään lapsella ei ole oikeutta toisen tai molempien biologisten vanhempiensa aseman juridiseen vahvistamiseen, vaikka hän itse haluaisi niin myöhemmin. Jos kyseessä on asia, josta pitäisi olla erityisen huolissaan, en ymmärrä, miksi Räsänen puhuu asiasta vain eri sukupuolta olevien vanhempien ja heidän lastensa ongelmana.
joo
16.5.2009 19:01:19
Aukustin kirjoituksessa kolisi järjen ääni. Etenkin viimeinen pointti on hyvä: ihan samanlainen tilanne biologisen vanhemman suhteen on myös heteroperheissä, joissa vaikkapa äidin uusi mies adoptoi vaimonsa ja tämän ex-miehen lapsen. Kristillisdemokraattien, Perussuomalaisten ja muutamien satunnaisedustajien vastustuksessa on kyse ennen kaikkea siitä, että homous nyt vaan on syntiä eikä poikkeavia perhemalleja tule suvaita ja perinteitä rikkoa. Tätä ennakkoasennetta perustellakseen täytyy sitten keksiä "järkiperäisiä" argumentteja, vaikka ne olisivat kuinka kaukaa haettuja.

Luonnollisuus-keskusteluun vielä vähän lisäystä silläkin uhalla että joku on jo maininnut tästä; en ole täydellisellä antaumuksella tätä keskustelua seurannut. Mutta joka tapauksessa: kuinka luonnollista esimerkiksi minun tai edustaja Räsäsen elämä on? Tietotekniikalla, autoilla sun muilla liikennevälineillä ja teollisesti tuotetuilla vaatteilla - ihan muutamia asioita esiin nostaakseni - lienee paikka molempien elämässä. Ei tämä kuulosta alkuunkaan luonnolliselta touhulta. Ja toisaalta, kuka Räsänen tai Oinonen on määrittelemään, mikä on luonnollista? Tai näyttämään esimerkkiä luonnollisesta elämästä?

Kristillisdemokraatit: miettikää, mitä teillä olisi annettavaa meidän pakanoiden elämään. Keksiikö Päivi mitään?
Outi Miettinen
16.5.2009 19:20:55
Järkyttävää!
Ihmiskunta on menossa kohti tuhoaan. Jumala ei tätä loputtomiin katso ja armahda. Room. 1:n loppuosa ja Sodoman ja Gomorran tuho on tästä varoittavia esimerkkejä, huh!
turkulainen
17.5.2009 09:55:06
Kiitos, Päivi, aina asiallisesta ja korrektista esiintymisestäsi julkisuudessa esimerkiksi adoptiolakia koskeneessa tv-haastattelussa! Ikävää, että julkista keskustelua dominoi tällä kertaa "koirakeskustelu" ja adoptiolakia kritisoivat järkevät ja asialliset perustelut jäivät varjoon. Lapsen edustahan tässä on kysymys. Kuten jo sanoitkin, laki parantaa lasten asemaa joltain osalta, mutta saattaa heidät (täysin ilman heidän omaa valintaansa) epätasa-arvoiseen asemaan muiden lasten kanssa, koska heillä ei ole juridista oikeutta omaan isäänsä. Isättömyyden ja miesmallien puuttumisen seuraukset ovat mielestäni nähtävissä suoraan esimerkiksi koulumaailmassa.
kehäraakki
19.5.2009 11:40:47
Homoja ja lesboja voisi ruveta kutsumaan äidikkeiksi ja isäkkeiksi,(kun normaaleissa perheissä on vastaavasti äiti ja isä), niin se viittaisi paremmin lapsen edun kannalta oleelliseen asiaan, eli kasvatukseen ja hoitoon, eikä niinkään sukupuoliseen käyttäytymismalliin. Äidiksi voi mielestäni kutsua vain sellaista, joka on synnyttänyt ja isäksi lapsen biologista isää, jos oikein perin pohjin tätä asiaa tarkastellaan. Kaikki muut tapaukset ovat korvikkeita.
Keijo Tertsunen
19.5.2009 19:11:38
Suurin syy lain hylkäämiseen on Jumalan kunnioitus, jos Suomen hallitus ei tee parannusta ja muuta jo säädettyjä Jumalaa halveksivia lakeja, niin kovin on kevyt turva Suomella.
Kysymyksessähän ei ole vain adoptio-oikeus vaan että koko parisuhdelaki ja siitä poikivat muutkin lait ovat syntiä ja tuovat Jumalan vihan tämän valtion ylle.

http://www.armo.info/blogi/article/98/suomen-vaaka-minnepain-painaa
Miia
22.5.2009 14:11:39
Älkää rakkaat ihmiset murehtiko, sillä jumalaa ei ole olemassa. Nauttitaan sen sijaan elämästä ja sen moninaisuudesta.
kehäraakki
23.5.2009 08:52:36
Loppupeleissä selviää, oliko Jumala olemassa vai ei. Jokainen saa taaplata tyylillään minun puolestani, mutta varoitettu ainakin on. Ihminen sortuu omaan mahdottomuuteensa ja Jumala puuttuu silloin tähän meininkiin. Usko pois!
Susa
23.5.2009 17:36:19
Itse olen naisen kanssa seurusteleva henkilö ja olemme olleet yhdessä onnellisesti jo yli 10 vuotta. Suhteemme olemme rekisteröineet vuosi sitten, ja seremonia tapahtui ystävien ja sukulaisten ympäröimänä. Itselläni on 16-vuotias poika ja 12-vuotias tyttö, he ovat kumpikin syntyneet edellisestä suhteestani. Lasten isä ei halua olla lasten kanssa tekemisissä lainkaan, näin hän ilmaisi minulle meidän erotessamme mieheni toisen naisen takia.

Vaimoni on kanssani kasvattanut 2 ihanaa lasta, jotka kumpikin ovat täynnä elämää ja elävät aivan normaalisti ikätovereidensa kanssa. Kumpaakaan ei ole ikinä kiusattu ja heidän kaverinsa ovat voineet olla meidän luonamme aivan normaalisti, kuten myös poikani tyttöystävä, joten emme ole 'tehneet' hänestä homoa, älkää siis kukkahattutädit huoliko. Elämme hyvää ja tasapainoista perhe-elämää, jossa kaksi aikuista kasvattaa rakkaudella kahta ihanaa lasta. Lapseni tietävät, ettei vaimoni ole heidän biologinen äitinsä, eikä heillä ole verisidettä toisiinsa. Enkä missään vaiheessa ole käskenytkään heitä sanomaan meitä kumpaakin äidiksi, eikä suhteeni ole ikinä ollut perheessäni tai lähipiirissämme ongelma. Lasten kanssa on asiasta monet kerrat puhuttu ja vastaan tulevat ongelmat on aina selvitetty yhdessä, perheenä.

Adoptiolaki on meidän perheellemme helpotus, koska jos minusta aika jättää, tiedän etteivät lapseni joudu kenenkään tuntemattoman käsiin, vaan saavat jäädä rakastavaan kotiin, jossa he ovat aina asuneet ja eläneet. Näin ovat lapsenikin toivoneet, koska välittävät meistä kummastakin syvästi.

Ymmärrän, jos joku on vielä kiinni vanhoillisissa enteissä. Toivoisin vain, että ihmiset ymmärtäisivät, että meidänkin tapauksessamme lapsetkin olisivat onnettomia, jos emme elisi nykyisessä perhemallissa. Me pidämme heistä huolta ja toimimme heille hyvinä kasvattajina, joihin he kumpikin luottavat. Ei hyvä vanhemmuus katso sukupuolta, vaan sitä luonnetta ja persoonaa, sekä rakastavia kasvattajia.
kehäraakki
26.5.2009 16:00:51
Lasten kasvattaminen, olipa sitten kyseessä kaksi äitiä tai kaksi isää, on aivan eri asia, kuin kahden äidin ja kahden isän välisen rekisteröidyn suhteen tasa-arvoistaminen avioliiton kanssa. Tämä yhdenvertaistamispolitiikka johtaa ennen pitkää siihen, että ydinperheen normimalli katoaa ja sijaan tulee joku sukupuolineutraalimalli. Ja se taas johtaa yhteiskunnan moraaliseen tuhoon ja rappeuttumiseen.
Susa
29.5.2009 02:15:22
Kehäraakki, mitä tarkoitat puhumallasi moraalisella tuhoutumisella ja rappeutumisella?
Ihmiset villiintyvät, menettävät kontrollin omaan ja muiden elämään, mitä silloin tarkalleen ottaen siis tapahtuu? Jos esität väitteitä, perustele, koska silloin keskustelussa on kaksi osapuolta, eikä toinen ole vain vastaan väittäjä.
kehäraakki
29.5.2009 11:49:41
Susa, tarkoitan moraalisella tuhoutumisella ja rappeutumisella sitä, että ihmiset eivät kunnioita yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja vaan tekevät omien mielihalujensa mukaan välittämättä lakien ja asetusten määräyksistä. "Laittomuus saa vallan" ja himot ja halut määräävät tekemiset ei tahto eikä järki. En koe olevani vastaanväittäjä vaan esitän ainoastaan oman mielipiteeni vakaumukseni perusteella. Olenhan jossain kirjoituksessani todennut, että jokainen saa taaplata tyylillään.
sihteeri
29.5.2009 11:55:11
Olen kehäraakin kanssa samalla linjalla. Kaikki on kohta sallittua. Ollaan kuin Sodoman ja Gomorran aikoina.
Jari
30.5.2009 19:38:56
Kehäraakille ja sihteerille: kehäraakki vaatii aivan oikein, että JÄRJEN tulee ohjata yhteiskunnan toimintaa. Järki sanoo (tieteellisiin tutkimuksiin perustuen), että sateenkaariperheissä eletään keskimäärin ihan yhtä hyvää elämää kuin heteroperheissäkin. Silloin sateenkaariperheet ja niiden oikeudet tulee tunnustaa yhteiskunnallisesti eikä siis ole mitään järjellistä syytä olettaa moraalin rappeutuvan tai laittomuuden lisääntyvän. En myöskään osaa pitää kovin järjellisenä jonkin Sodoman ja Gomorran vetämistä tähän yhteyteen. Minusta siinä alkaa olla kyseessä uskonnollinen "himo", joka on sivuuttanut järjen äänen.