25.02.2008 19:18
Hämeen kansanedustajat olivat tänään kutsuttuina kuulemaan selvitystä Kanta-Hämeen keskussairaalan alaikäisten psykiatrisen hoidon tilanteesta. Kansanedustajille kertyy paljon kutsuja maanantaipäiviksi, mutta oli meitä sentään paikalla viisi, joista kolme kuuluu sosiaali- ja terveysvaliokuntaan.
Kuulimme myös sairaanhoitopiirin johtajan selvityksen sairaalan taloudellisesta tilanteesta. Ongelmana on, että palvelujen tarve kasvaa jatkuvasti. Lisääntynyt kysyntä näkyy useilla erikoisaloilla ja on sidoksissa perusterveydenhuollon heikkoon toimintaan. Terveyskeskusten kriisitilanne ja ennaltaehkäisevien palveluiden puute tuli esiin useissa puheenvuoroissa. Oli itse asiassa merkillistä havaita, että erikoissairaanhoidon edustajat vaativat voimakkaammin resursseja juuri terveyskeskuksiin, kouluterveydenhuoltoon ja neuvoloihin kuin omalle tontilleen. Sairaanhoitopiirin johtaja totesi, että ylikuormitus ei ratkea, vaikka rahaa työnnettäisiin kuinka paljon erikoissairaanhoitoon, jos perusterveydenhuolto ei toimi. Koko hoitoketjun tulee olla ehjä ja vahva. Toki erikoissairaanhoitokin resurssinsa tarvitsee – ylipitkät jonot on saatava purettua. Kanta-Hämeen kunnat joutuvat avaamaan tyhjien kukkaroittensa nyörejä, muuten jo kesällä sakkomaksut uhkaavat sairaanhoitopiiriä laittomien jonojen vuoksi.
Lasten- ja nuorisopsykiatrisen hoidon kysynnän kasvu kertoo myös lasten haavoittavista elinoloista. Vaikean masennuksen, itsetuhoisuuden, vaikeiden käytöshäiriöiden ja syömishäiriöiden lisääntyminen liittyy perheiden pahoinvointiin, yhteisöllisyyden vähenemiseen ja koko yhteiskuntamme arvojen rapautumiseen.
Otin esiin myös eteeni tulleen ongelman. Kanta-Hämeen lastenpoliklinikka on joutunut lopettamaan henkilöstöpulan vuoksi kokonaan lasten vaikeiden allergioiden siedätyshoitojen aloitukset. Kuitenkin hankalassa heinänuhassa siedätyshoidolla on saatu hyviä tuloksia. Perheet ohjataan yksityislääkärille. Mielestäni tulee pitää tiukasti kiinni siitä, että kaikilla lapsilla vanhempien tuloista riippumatta on mahdollisuus saada vaikuttavaa, tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa hoitoa. Siksi siedätyshoitojenkin saaminen pitää olla mahdollista julkisen terveydenhuollon toimesta. Kuntien ja valtion tulee turvata erikoissairaanhoidon resurssit niin, että tarvittavat hoidot ovat jokaisen saatavilla.