Uskonnonopetus antaa arvokasta kulttuurienlukutaitoa

28.06.2012

Uskonnonopetuksen vähentäminen kertoo oman perinteemme arvostuksen puutteesta. Se kertoo myös siitä, että vapaamielinen ja uskonnottomuuteen suuntaava Suomi ei näe uskontojen ja uususkontojen nousua kaikkialla ympärillämme.

Uskonnonopetuksen vähentämisen uhka kohautti jo heinäkuussa 2009, kun silloinen opetusministeri Henna Virkkunen nosti asian esiin Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa. Kriitikot haistoivat kokoomusministerin lausunnossa jälleen uuden vahvistuksen siitä, että perinteisten arvojen puolueena valtaan noussut Kokoomus oli kulkenut kovin kauas lähtökohdistaan.

Hallitus kertonee, että uskonnonopetus saa tuntijakouudistuksessa entistä vähemmän tunteja. Kristillisdemokraatit ovat tässä hallituksessa mukana. Tämä hallitushan teki linjauksen arvokasvatuksen lisäämisestä.

Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja Petri Karisma ehätti kannattamaan tuntinipistystä, mutta teki sen harvinaisen asiantuntemattomalla lausahduksella. Pitäen nyky-uskonnonopetusta kapeasti ainoastaan Kristuksen elämään ja kuolemaan keskittyvänä raamattutuntina hän tokaisi Helsingin Sanomille: ”Parempi suunnata tunteja yhteiskuntaopin tyyliseen asiaan eikä siihen, kuinka kaveri naulattiin 2000 vuotta sitten ristille.”

Uskontotutkijat ovat sen sijaan päätyneet arvostelemaan uskonnonopetuksen karsimista. Heidän mukaansa uskonnonopetus antaa kansainvälisiä valmiuksia ja opettaa etiikkaa. Niiden ei soisi vähenevän.

Ennen Suomi miellettiin kristityksi maaksi, joka taisteli rajun talvisodan jättiläistä vastaan, melkein voittaen sen. Suomalaisia kuvattiin rehellisiksi, sanansapitäviksi ihmisiksi, jotka tekevät työnsä, kasvattavat lapsensa ja maksavat mukisematta sota- ja muutkin velkansa.

Nyky-Suomi on mennyt suurin harppauksin kohden uskonnottomuutta, arvoliberaaliin suuntaan.

Vapaamielistä ja uskonnosta vapaata Suomea ihannoivat unohtavat, että uskonnot ja uususkonnot ovat kovassa nousussa kaikkialla, eivätkä vähiten Euroopan maanosassa.

Maallistunutkin muslimi hakkaa perinteensä vahvuudessa ja tapojensa tarkassa noudattamisessa maallistuneen kristityn mennen tullen. Joka ei arvosta perinnettään ja juuriaan, jää aina alakynteen sille, joka arvostaa.

Juuri uskonnonopetus antaa meille ja nuorillemme arvokasta kulttuurienlukutaitoa. Sitä me mosaiikkimaiseksi muuttuneessa monikulttuuri-Suomessamme ja muuallakin toimiessamme kipeästi tarvitsemme.